Leipä on Suomessa nyt suunnilleen yhtä kallista kuin se oli ennen maamme liittymistä Euroopan unioniin. Ruisleivän ja sekahiivaleivän hintataso on tämän vuoden helmikuussa ylittänyt joulukuun 1994 tason, sekahiivaleivän jopa reilusti. Leipien hinnat ovat lähtenet kipuamaan ylöspäin etenkin vuosituhannen vaihtuessa.
Tosin leipä ei ole lajissaan ainoa kallistunut. Myös elintarvikkeiden hinta ylipäätään on kääntynyt nousuun, selviää Tilastokeskuksen kuluttajahintaindekseistä.
"Pitää täysin paikkansa, että EU-ajan alkaessa leivän hinta laski raaka-aineiden hintojen halventuessa ja sittemmin leivän hinta on taas lähtenyt nousemaan", myöntää Suomen leipuriliitto ry:n toimitusjohtaja Olli Kuhta. "Eikä ole näköpiirissä, että hinta alenisi", hän lisää.
Hänen mukaansa leivän kallistumista EU-aikana selittävät ennen muuta työvoimakustannusten ja energian hinnan nousu. Leipomon valmistuskuluista suurimmat ovat työvoimakustannukset.
"Palkat ovat nousseet keskimäärin kolmisen prosenttia vuodessa, mutta todellisuudessa lähemmäs viisi prosenttia vuodessa. Suuri osa työstämme tehdään öisin", huomauttaa Vaasan & Vaasan Oy:n aluemyyntijohtaja Kari Herukka.
"Työvoimakustannukset vaihtelevat paljon leipomoittain, ja pienemmissä leipomoissa niiden osuus on reilusti 40 prosenttia. Raaka-aineiden osuus on noin 20 prosenttia, loput sitten energiaa, kuljetusta, pakkausta, markkinointia ja pääomakustannuksia. Leivän hintaan tulevat lisäksi 17 prosentin arvonlisävero ja kaupan palkkio", Kuhta selvittää leivän hinnan leipoutumista pääpiirteittäin.
Kuluttajan maksamasta leivän hinnasta viljan osuus on kymmenisen prosenttia, Kuhta arvioi. Leivän hintaan ei vaikuta oikeastaan lainkaan se, onko leipävilja lähtöisin kotimaasta vai ulkomailta tuotua.
Kuhta muistuttaa, että ruokaleipien osuus kotitalouksien kulutusmenoista on vain prosentin luokkaa. Kaikkien elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus on vajaa 14 prosenttia.
Kuluttaja haluaa
valmiita viipaleita
Yhtenä leivän kallistumista selittävänä tekijänä voi pitää peruspurtavan jalostusasteen kasvua. Yhä harvemmin suomalaiseen ruokapöytään päätyy kokonainen limppu, mutta sitäkin useammin leipäkorista löytyy leipomossa valmiiksi viipaloitu tai paloiteltu leipä - ellei sitten kaupan paistopisteessä kypsennetty patonki tai vastaava tuote, jollaisten kilohinnat kipuavatkin jo omiin lukemiinsa.
"Esimerkiksi pääsiäislimppua teimme vielä kolme, neljä vuotta sitten pelkästään kokonaisena. Nyt siitä noin 70 prosenttia menee viipaleina. Kuluttajien tarpeita on kuunneltava", selvittää tuotantopäällikkö Kari Tolvanen Vaasan & Vaasan Kiimingin leipomosta.
Samoin ruisleipä kannetaan kotiin entistä useammin valmiina paloina.
Leivän paloittelu tai muu "jalostus" leipomossa tietää yhtä työvaihetta lisää ja sitä kautta lisää tekevien kätten työtä - eli kasvattaa osaltaan työvoimakustannuksia, vaikka automatisointi on alalla pitkälle edennytkin.
Kuluttajien mieltymykset ovat muuttuneet myös muuten. Esimerkiksi kauppojen takavuosien sisäänheittotuote, ranskanleipä, on Tilastokeskuksen kuluttajahintavertailuissa saanut tehdä tilaa patongille.
"Ei ranskanleipä silti täysin katoamassa ole", uskoo tuotantopäällikkö Tolvanen. Hän kuitenkin myöntää, että takavuosien hintakilpailu tyyliin "viisi ranskista kympillä" teki tuotteesta kannattamattoman niin leipomoille kuin kaupoillekin.
Koko leipomotuotemarkkinoiden arvo oli Suomessa viime vuonna 730 miljoonaa euroa, josta tuoreen leivän osuus oli 673 miljoonaa euroa, näkkileivän osuus 27 miljoonaa euroa sekä leivonnaispakasteiden osuus 31 miljoonaa euroa.
Vaaleiden ruokaleipien osuus oli 44 prosenttia, tummien 35 prosenttia, kahvileipien 18 prosenttia ja "ruokaisien" leivonnaisten 3 prosenttia arvolla mitaten. Kiloissa mitaten vaaleiden ruokaleipien osuus oli tummien osuutta vieläkin isompi, Herukka arvioi.