EU-budjetin kasvattaminen merkittävästi olisi poliittisesti vaikeasti sulateltavissa. Suomi on haluton kasvattamaan maksuosuuttaan.
Pohjois-Suomen kannalta koheesiorahat ovat kuitenkin tärkeä vipuvoima alueen kehittämisessä.
EU-komission suunnitelmat kasvattaa seuraavan rahoituskauden 2021–2027 budjettia ovat monissa jäsenmaissa vaikeasti sulateltavissa. Samaan aikaan kohdistuu tarpeita ja paineita uudistaa EU-rahoitus sisällöllisesti.
Komission keskiviikkona esittelemät rahoituskehykset ovat kehikko, jonka pohjalta jäsenmaat ryhtyvät neuvottelemaan komission kanssa. EU-komissio laskee seuraavan seitsenvuotiskauden budjetiksi 1 135 miljardia euroa joka vastaa 1,11 prosenttia suhteessa EU:n jäsenmaiden yhteenlaskettuun bruttokansantuloon. Budjetti uhkaa kasvaa, vaikka merkittävä nettomaksaja eroaa unionista.
EU:n budjetti on paineissa, koska Iso-Britannian lähdön myötä syntyvä vaje on täytettävä jollakin tavalla. Jäljelle jäävät jäsenmaat voivat maksaa nykyistä suurempaa jäsenmaksua tai varautua menoleikkauksiin. Voi siis sanoa, että molempi pahempi.
Suomi on haluton kasvattamaan EU:n budjettia ja on linjannut, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä. Samanaikaisesti Suomi haluaa kuitenkin maksimoida EU:sta saatavat rahat. Yhtälön toteuttamisessa riittää vaikeuskerrointa. Korotukset jäsenmaksuissa olisivat poliittisesti vaikeasti toteutettavissa.
Nykyisessä EU-budjetissa kaksi kolmasosaa yhteisistä rahoista käytetään maatalouteen sekä alue- ja rakennepolitiikkaan. Jatkossa rahoituksen painopistettä on kuitenkin tarkoitus siirtää maahanmuuton kustannuksiin, yhteiseen puolustukseen sekä taloutta edistävään tutkimukseen ja kehitykseen.
Pohjois-Suomen kannalta rakennerahastot ovat merkittävä vipuvoimaa antava kehittämisen edellytys. Koheesiorahaston rahoitusinstrumenteilla vauhditetaan uusia matkailuun ja teollisuuteen liittyviä investointeja samoin kuin tärkeitä kehittämis- ja tutkimushankkeita.
Jos koheesiorahastoja supistetaan merkittävästi, vaikuttaa se suoraan Pohjois- ja Itä-Suomen mahdollisuuksiin harjoittaa aktiivista ja vahvaa alue- ja rakennepolitiikkaa.
Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta, sillä Pohjois-Pohjanmaa on Suomen maakunnista nykyisessä rahoituskehyksessä suurin rakennerahastovarojen saaja. EU-rahoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että Suomen saanto perustuu pitkälti pohjoisen harvaanasuttujen alueiden erityiskriteereihin.
Merkittävä, ja kannatettava tulossa oleva ehdotus liittyy tukipolitiikkaan ja EU:n oikeusvaltioperiaatteeseen. Monissa jäsenmaissa itäisten maiden haluttomuus sitoutua EU:n yhteisiin arvoihin on herättänyt ärtymystä. Jatkossa rahoitusta voitaisiin vähentää ja leikata niiltä mailta, jotka eivät sitoudu EU:n yhteisiin sääntöihin ja arvoihin.
Tulilinjalla ovat etenkin Puolan, Unkarin ja Romanian kaltaiset maat, joissa on ongelmia oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisessa. EU:hun suuntautuvan maahanmuuttokriisin yhteydessä osa itäisen Euroopan maista yksinkertaisesti kieltäytyi ottamasta pakolaisia vastaan. Rahahanojen kiristäminen on tässä tehokas konsultti.