Kaikki aseposeeraus ei ole häiriintynyttä.
Kauhajoen koulumurhien jälkeen nettiä siivotaan kuvista, joissa yksityishenkilöt poseeraavat aseen kanssa. Mutta pyssyleikit ovat kuuluneet iät ajat myös rockin kuvastoon. Miten niihin nyt suhtaudutaan?
Peto selvitti asiaa kahdelta aseita vastikään hyödyntäneeltä artistilta, Astrid Swanilta sekä KYPCK (Kursk) -yhtyeen Hiili Hiilesmaalta.
Swan ideoi kevättalvella julkaistuun Spartan Picnic -albumiinsa liittyvän "nainen ja ase" -kuvateeman jo ennen marraskuista Jokelan joukkomurhaa. Suurin osa ihmisistä on niellyt aiheen purematta - valitettavasti, laulaja sanoo. Tarkoituksena oli nimittäin herättää ahdistusta ja kysymyksiä. Paheksujille vastaus on selvä:
"Kuvani kommentoivat aseiden helppoa saantia, käyttöä ja olennaista kuulumista kulttuuriimme. Olen feministi ja pasifisti. Mielestäni mitään konfliktia ei voi ratkaista aseilla", Swan sanoo ja selittää tarkoitusperiään:
"Halusin leikkiä sellaisilla kysymyksillä kuin kuka saa esiintyä aseen kanssa ja miksi väkivaltaisessa länsimaisessa kulttuurissamme aggressiivinen, suoraan kuvaajaan tuijottava nainen ja ase ovat paheksuttava näky."
Kurskin tavoitteet eivät ole yhtä korkealla. Kritiikin sijasta kyse on perinteisestä populaarikulttuurin aseleikistä.
"Se on enemmän sitä, kun joku James Bond poseeraa käsiaseen kanssa. Meidän on tarkoitus jyrätä musalla, mutta kuvissa soittimet on vaihdettu pyssyihin", rumpali Hiilesmaa sanoo. Paheksuvaa palautetta hän on saanut vain yhdeltä henkilöltä - itseltään.
"Otettiin kuvat toissa kesänä, ja Jokela oli marraskuussa. Ajoitus ei ollut kovin kehuttava. Mutta olen aika vakuuttunut, etteivät pelkät pyssykuvat saa ketään vahingoittamaan muita."
Bond-hengellä ja häiriintyneellä aseposeerauksella on Hiilesmaan mielestä sama ero kuin leikillä ja todella. Netin ammuskeluvideoista ei ensin mainittua löydy.
"Mitä itse olen niitä nähnyt, niin aika tosissaan ne kaverit ovat. Veikkaan, että epävarmoilla sieluilla saattaa netissä todellisuudentaju muuttua - nettiyhteisöstä tuleekin todellisuus."
Myös Astrid Swan korostaa asenne-eroa. "On eri asia julkaista nettipalstoilla aseita ihannoivia kuvia kuin tehdä Spartan Picnic -levyn kannet aseen kanssa: toinen sisältää selkeästi luettavan kritiikin, toinen ei."
"Kun kuulin Kauhajoen tapahtumista, yksi ajatuksistani oli, että levyni muuttuu jatkuvasti ajankohtaisemmaksi. Harkitsin sen lähettämistä Matti Vanhaselle. Kaikki taiteellinenkin aiheen käsittely on mielestäni tarpeen. Pelkkä mediakeskustelu ja yleisön bloggailu eivät riitä eivätkä tarjoa välineitä tunteiden käsittelyyn."
Swan peräänkuuluttaa popkulttuurilta tabujen rikkomista ja sen ilmaisemista, mitä muualla ei uskalleta esittää. Hiilesmaa kuitenkin uskoo, että asekuvat tulevat lähiaikoina olemaan epäsuosiossa joka saralla, myös rockin piirissä.
Voisiko käsiaseesta tulla jopa yhtä kielletty ikoni kuin hakarististä, jota 70-luvun ei-natsistiset punkkarit hyödynsivät ärsyttämistarkoituksessa - kunnes uusnatsismi alkoi oikeasti nousta? Hiilesmaan vastaus on yllättävä.
"Luulen, että voi! Meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun naapurin pikkupoika seisoi portailla leikkipistooli kädessä."
"Kun itse leikin pienenä pyssyillä, niin siinä oli enemmän inkkari-länkkärimeininkiä kuin murhamiesmeininkiä. Eihän kouluampumisia silloin edes ollut. Nykyään osoittaa aika huonoa makua vanhemmilta, jos ostaa käsiaseen lapselle leluksi."
Viimeistään nyt on pakko huomauttaa Kurskin asekuvien olevan edelleen levityksessä.
"En ole ajatellutkaan tuota", Hiilesmaa tunnustaa ja puolustautuu: "Kai se on meidän kohdalla niin, että maito on jo kaatunut. Ehkä sinne pitää lisätä pari kuvaa, jossa leikimme lastemme kanssa, jos homma ei käy ilmi pilkkeestä silmissä. Kyllä ihmiset varmaan kuitenkin hiffaavat, mistä on kysymys."
Siis populaarikulttuurin ikiaikaisesta pyssyfiktiosta, ei tosielämästä. Jälkimmäisestä Astrid Swanilla on selkeä mielipide:
"Suomen täytyy lopettaa asekauppa ja omien kansalaistensa asekuolemien hyväksyminen."