Tämä on sotaukkojen taistelukenttä. Jos jotkut hyökkää tuolta niin nämä ottaa pyssyt esiin. Tässä sotii Irak ja Ranska, Eerik Silven sanoo Tuomo Koiviston kanssa rakentamastaan linnoituksesta.
"Lapset saavat tuoda myös omia lelujaan tarhaan, sillä eihän meillä ole kaikkia uusimpia ja hienoimpia leluja. Mutta jos leluja aletaan käyttää kaverinostovälineenä, niin sitten niiden mukaan ottamista täytyy rajoittaa", lastentarhanopettaja Pirjo Merikallio Haapalehdon päiväkodin Loikkalasseista korostaa.
Yksikään päivä ei ole lasten kanssa samanlainen, mutta aikataulu tuo päivään rutiinia. Tarha avataan aamulla puoli seitsemän, ja ennen kello kahdeksan aamupalaa lapset leikkivät vapaasti. Puoli yhdeksältä sonnustaudutaan ulkovaatteisiin.
"Pienissä ryhmissä kokoonnumme aamupiiriin, jonka ohjelma suunnitellaan lasten kehitystason mukaan. Pienemmille lapsille kerrotaan satua, joka voidaan isommille lapsille lukea. Aamupiirissä tai toimintahetkessä lauletaan, loruillaan ja annetaan lapsille tehtäviä. Esimerkiksi syksyllä kerätään siilille lehtiä tai etsitään Naavatontun piilottamia tiukuja", Merikallio kuvailee.
Keskiviikkoisin on jumppapäivä, ja kerran kuukaudessa käy seurakunnan työntekijä pitämässä Pikku Kirkkoa.
Draama opettaa sosiaaliseksi
Roolileikit ovat tarhalaisten, ja varsinkin tyttöjen mieleen. Niiden avulla opitaan sosiaalisia taitoja. Draamaleikeissä harjoitellaan esimerkiksi toisen huomioonottamista.
"Aluksi lapset ovat pareittain ja kuljettavat sitten toista kädestä kiinni pitäen. Oppimisympäristöllä pyritään vaikuttamaan leikkimiseen, ja valitaan kasvattavia leikkivälineitä, kuten eläinpäähineet, hameet, viitat, dinot, rakennuspalikat", Merikallio kertoo.
Tyttöjä ja poikia ei ohjata omiin leikkeihin, mutta sukupuolten väliset mielenkiinnon kohteet näkyvät jo hyvissä ajoin ennen esikouluikää.
"Kiinnostuksen kohteet eriytyvät. Tytöille tärkeitä ovat kaikki pienet kapistukset, kun pojille taas jääkiekko, pokemon tai rakentaminen. Pojilla on nyt suosikkina ukkoleikit, eli äksönmänit ja muut hahmot, pienemmillä pojilla tietysti autot. Tytöt leikkivät enemmän kotia ja kampaamoa, mutta kauppaa vähemmän kuin aiemmin."
Monesti lapset haluavat askarrella oma-aloitteisestikin. "Tänään tehtiin kaikille paperikamerat, joilla voi 'ottaa kuvia' kun vierailemme Nukulla valokuvanäyttelyssä", Merikallio suunnittelee.
Kaverin kivat lelut
Puoli yhdentoista maissa syödyn lounaan jälkeen lapset menevät päivälevolle. Yhden ja kahden välillä ennen välipalaa on Merikallion mukaan ehkä päivän rauhallisin leikkihetki, juuri kun lapset ovat nousseet levolta. Kolmen jälkeen valmistaudutaan jo ulkotouhuihin.
"Leikin avulla opitaan myös odottamaan, jakamaan rooleja ja leikkivälineitä. Alle kolmevuotiaat kinaavat vielä leluista, mutta 4-5-vuotiaina opitaan jo jakamaan ja vaihtamaan. Pienemmille lapsille onkin järjestetty paljon samanlaisia leluja, ettei tulisi riitaa", Merikallio huomioi.
Leikkiä havainnoidessa tulee selvästi esille persoonalliset piirteet, johtajuus tai ryhmähenkisyys.
"Leikeissä huomaa heti kuka haluaa olla äiti tai isosisko. Lapsi valitsee mieleisensä ja mielestään sen parhaan roolin. On merkillistä, että jo niinkin pienenä lapsi tiedostaa oman sosiaalisen paikkansa, tietää nokkimisjärjestyksen. Kaikki otetaan tietenkin mukaan vaikka vähän vaatimattomampiinkin rooleihin."
Vaikkei ohjattua ja vapaata leikkiaikaa ole viikko-ohjelmaan aikataulutettu, jää lastentarhanopettajan mielestä lasten työlle, leikille hyvin aikaa. "Oikeastaan kaikki lastentarhassa vietetty aika on varattu leikkimiselle. Ainoastaan opetustuokiot, ruokailut ja päivälepo vievät heidät hetkeksi pois leikeistä. Tai jos mennään retkelle tai jumppaan."