Jyväskylä Lapset hymyilevät 400 kertaa päivässä, aikuiset vain 15 kertaa. Näin ovat tutkijat todenneet. Lapset leikkivät, ilakoivat, aikuiset synkistelevät.
Vai ovatko lastenkin naamat käymässä totisiksi nyky-yhteiskunnassa, jonka ainoa nimittäjä on kilpailu? Jos ilo ja leikki häviävät lasten maailmasta, asiat sujuvat huonosti, emeritusprofessori Kalevi Heinilä arvioi.
- Kaikki alkaa leikistä. Jos leikkikulttuuri häviää, liikunta on suurin menettäjä. Siksi meidän pitää taistella kynsin ja hampain, että leikki ei katoa, Heinilä sanoo.
Kalevi Heinilä, Jyväskylän yliopiston entinen rehtori, on kritisoinut vuosikymmenien ajan huippu-urheilun saamaa valta-asemaa Suomessa. Vastapainoksi Heinilä on puhunut lämpimin sanoin koko kansan liikunnasta. Erityisen suuren tilan hänen sydämessään on saanut lasten liikunta.
Nyt Heinilä ei pelkästään puhu lasten, leikin ja liikunnan puolesta. Hän lahjoitti 15 000 euroa Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiölle liikunnallisen leikkikulttuurin edistämiseksi.
- Suomalaiseen liikuntaan pitää saada lisää iloa ja leikin henkeä. Lasten leikki heijastuu aikuisena olemiseen. On surullista, että meillä ei ole enää leikin tutkijoita. Menneinä vuosikymmeninä leikin merkitystä tutkivat Yrjö Hirn, Rafael Helanko ja Leea Virtanen.
Aikapommille ei löydy purkajia
Huolestuneena katselee Kalevi Heinilä tietoja lasten liikunnan nykytilasta. Viidennes lapsista ei liiku lainkaan, kolmannes on ylipainoisia. Koululaisten fyysinen kunto huononee vuosi vuodelta. Suomesta on tulossa lihava ja sairas kansa.
Kyse on kansantaloudellisesta aikapommista, jonka purkajista on huutava pula. Kaikki tietävät ongelman, mutta kukaan ei puutu siihen.
- Lasten suosiossa ovat nyt erilaiset tietokonepelit. Liikkumattomuus, ruudun tuijottaminen, istuminen lisääntyvät. Aiemmin lasten liikunnalla ei ollut näin voimakkaita kilpailijoita. Ennen lapset kisailivat, liikkuivat luonnostaan.
Huono kehitys alkoi 1960-luvulla. Heinilä ei osoita syyttävää sormeaan yhteen suuntaan. Vastuu lasten leikistä ja liikunnasta on ensisijaisesti vanhemmilla.
- Silti on aina asetettava tämä kysymys: onko koulu onnistunut juurruttamaan lapsiin elinikäisen liikuntaharrastuksen? Olemmeko onnistuneet opettajina ja yliopistoihmisinä? Lisää liikuntatunteja kouluihin, se on ratkaisu. Opettajat tarvitsevat vaatimuksilleen urheilujärjestöjen tuen, mutta sitä ei ole tullut.
Espoossa nykyisin asuva Heinilä, 82, on elävä esimerkki koko elämän jatkuvasta liikunnasta. Hän pyöräilee edelleen ympäri vuoden.
Pihapelit palautettava taas kunniaan
Aiempina vuosikymmeninä tytöt aloittivat naru- ja ruutuhyppelyn heti kun pihaan ilmestyi ensimmäinen pälvi keväällä. Pojat käynnistivät pihapesiksen, jalkapallo sai kyytiä ulkorakennuksen seinustalla. Lapset juoksivat kilpaa korttelin ympäri.
Menneet asiat eivät enää palaa. Vai palaavatko? Suomen urheiluliitto on käynnistänyt hankkeen nimeltä Pihapelien sankarit. Kaksivuotisen projektin mannekiineiksi SUL on saanut pituushyppääjä Tommi Evilän, keihäänheittäjä Mikaela Ingbergin ja pikajuoksija Heidi Hannulan.
SUL:n hanke saa Heinilän kannatuksen. Pihapelit pitää saada uudelleen kunniaan. Tarvitaan lisää lähiökenttiä, joilla lapset pystyvät pelaamaan. Skeittailu ja lumilautailu, uudet liikuntamuodot, ovat Heinilän mielestä hyvin tarpeellisia.
- Jyväskylässä asuessani aurasin joskus Palokkajärvelle kentän ja pelasin siellä lähistön lasten kanssa. Juuri tätä lähistöllä tapahtuvaa luontaista liikuntaa lapset tarvitsevat. Mutta ohjattu liikunta on monesti liian totista. Seurojen pitää järjestää enemmän leikkivoittoista liikuntaa.
Junnaava, yksipuolinen ja vain maksimaaliseen tulokseen tähtäävä harjoittelu saa Heinilän tuomion. Lasten on osattava tehdä kaikki yhä nopeammin, paremmin ja nuorempana. Ilo, hulluttelu, ne on poistettu silloin lasten liikunnasta.
Hän vaatii myös, että kaikkien lasten pitää saada liikunnasta myönteisiä kokemuksia.
- Tyttärenpoikani tuli Espoosta Jyväskylään pelaamaan jääkiekkoa. Menin katsomaan ottelua. Poika ei saanut lainkaan peliaikaa. Erätauolla hän luisteli jäällä, näytti minulle, mitä osaa tehdä.
- Kyllä junnusarjoissa kaikkien pitäisi päästä pelaamaan. Ei voitto saa olla niin tärkeä, Heinilä teroittaa.
Kuvateksti: Kalevi Heinilä sanoo, että leikki on kaiken liikunnan perusta. Kun leikki häviää, liikunta menettää eniten. (Kuva: Mikael Juudin)