”Verorahat ovat kyllä kelvanneet, vaan vastinetta niille ei saa, kun sitä kerrankin tarvitsee”, eläkeläinen Kalevi Härkönen hymähtää. Härkönen kääntyi lääkärin puoleen vuosi sitten, kun oikeaa lonkkaa kolotti. Kempeleen terveyskeskuksessa hänen todettiin tarvitsevan tekonivelleikkausta, ja Härkönen ohjattiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
”Sillä asia tyssäsi. Olen ollut yhteydessä Oysiin joka kuukausi monta kertaa, sillä olen kuullut, että asioita voi niin sanotusti kiirehtiä. Parhaana päivänä soitin sairaalaan 73 kertaa, ennen kuin puhelimeen vastattiin. Seuraavilla kerroilla luurin toisessa päässä oli puhelinvastaaja, ja sen kanssa on huono neuvotella”, Härkönen kertoo.
Leikkausosaston johtajaan Härkönen oli viimeksi yhteydessä kesäkuun alussa. Silloin hänelle kerrottiin, että elokuun loppuun saakka kaikki leikkausajat oli jo sovittu.
Härköselle sanottiin, ettei vuoroa voida luvata, sillä leikkaussali on menossa remonttiin, ja koska kiireellisemmät reumatapaukset menevät hänen ohitseen. Härkösen leikkaus kuitenkin luokiteltiin jo lokakuussa kiireelliseksi.
”Pakkohan se on hoitaa. En pääse kohta kävelemään. Selkäranka taipuu väärään ja toistakin lonkkaa alkaa kolottaa, kun kaikki paino on sillä. Oma psyykekin jo alkaa tympäistä, olen tullut kärttyisäksi.” Kun Härköselle ei pyynnöistä huolimatta annettu maksusitoumusta, hän otti yhteyttä yksityiseen lääkäriin. Lonkka leikataan lähiaikoina. Ainoa haittapuoli ovat korkeat kustannukset, joista Kela korvaa Härkösen mukaan vain prosentin pari.
Härkönen ihmetteleekin saamaansa palvelua. ”Vastausta kyselyihin ei saa. Rahaa ja tekijöitä olisi, mutta jonoja ei vain saada purettua. Jostain syystä ostopalveluja naapurikunnista ei käytetä. Yksityisellä puolella leikkaus tehtäisiin parissa viikossa. Säälittää ajatellakin, kuinka paljon meitä lähes liikuntakyvyttömiä ihmisiä on.”
