Oulussa on pitkään palloteltu pikkulasten kotona hoidosta maksetun Oulu-lisän kohtalolla. Lapsiperheiden saama 110 euron lisä kuukaudessa on merkinnyt 1,2 miljoonan euron nettomenoa kaupungille vuodessa.
Oulu-lisän poistoa on tarjottu tämän tästä yhtenä säästökohteena. Asia on ollut esillä myös tänä vuonna, jolloin kaupungin talous on kovaa vauhtia kriisiytynyt.
Esitys Oulu-lisän poistosta ei ole saanut tälläkään kertaa päättäjien siunausta, niinpä se säilyy entisellään.
Lisä on nimensä mukaisesti lisä. Kaupungin ei lain mukaan ole pakko maksaa sitä, vaan päätös asiasta on valtuutetuilla. Koska se ei kuulu pakollisiin velvoitteisiin, säästöjä hakevien katse osuu helposti juuri tällaisiin kohteisiin.
Aikeet lisän poistamisesta aiheuttavat ymmärrettävistä syistä vastalauseiden myrskyn. Kysymys on saavutetusta edusta, josta ei haluta luopua. Lapsiperheessä tällaiselle lisätulolle varmasti löytyy käyttöä.
Oulu-lisä ei suinkaan ole ainoa menoerä, josta ei haluta luopua. Kukapa haluaisi huonompia palveluita etenkin kun joka tapauksessa niiden järjestämiseksi perittävät verot ja maksut nousevat.
Itse asiassa lähes kaikille kaupungin palveluille ja niistä aiheutuville menoille löytyy perustelunsa. Kohdistuu leikkaus mihin tahansa palveluun, se koskettaa aina joitakin.
Oulun kaupungin talous on kuitenkin taantumassa sellaisella vauhdilla, ettei tulevaisuutta voida rakentaa tyhjien toiveiden varaan, vaan jotain on tehtävä.
Kun puhutaan menojen vähentämisestä, se tarkoittaa, että jostain on otettava pois. Kun puhutaan rakenteiden uudistamisesta, se merkitsee, etteivät toiminnat voi jatkua entisellään.