Lapset kuuntelevat lumoutuneena tai yhtyvät sormileikkiin, kun oululaiset vauvasanataideohjaajat Anna Anttonen ja Maarit Heikkinen laulelevat ja loruttelevat kirjailija Eppu Nuotion uudesta Silkkipaperitaivas-kirjasta.
Ensimmäinen valtakunnallinen vauvasanataidepäivä kokosi ison joukon perheen pienimpiä vanhempineen tai isovanhempineen sanataiteilemaan ja samalla seuraamaan Eppu Nuotion rakastamisrunokirjan julkistamista Oulussa tiistaina.
"Kylläpäs olet ihana, ihanin ihanista. Kaunis niin ja komea, komein komeimmista..." Anna ja Maarit jatkavat ja kulkevat taaperoiden keskellä hivellen ja sivellen heitä poskipäistä. Yleisö on ihastuksissaan.
- Runoleikki on hyvä keino vuorovaikutukseen. Vauvasanataide on meidän tapamme tarjota vauvaperheelle taideharrastus, Anna Anttonen ja Maarit Heikkinen kertovat.
Kaksikko on vauvasanataiteen uranuurtajia Suomessa. He aloittivat vauvasanataideharrastuksen Oulussa Nukun Sanataidekoulun yhteydessä toimivassa Sanataiteen ja kirjallisuuden Taikalamppu-keskuksessa syksyllä 2003. Tuolloin perustettiin ryhmät 0-6 kuukauden ja ja 6-12 kuukauden ikäisille vauvoille.
Tällä haavaa toiminnassa on neljä ryhmää, ja pisimpään harrastaneet ovat ehtineet noin 2,5 vuoden ikään.
Runosta liikkeelle
Vauvasanataiteen perustana on runoleikki. Mukaan otetaan myös liike: hellää sivelyä, pehmeää lennättelyä, köröttelyä, tanssia, piiloleikkejä, taputtelua. Monet runot ja lorut on sävelletty lauluiksi.
- Me toivotamme jokaisen lapsen tervetulleeksi alkulaululla. Yleensä sen jälkeen siirrymme leikittelemään sormien kautta varpaisiin ja varpaiden kautta koko kehoon. Sitten lähdemme vauhdikkaampiin juttuihin. Lopussa on rauhoittelua runolla tai laululla, Maarit Heikkinen selvittää tyypillisen vauvasanataidekerhon juonenkuvaa.
Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että vauvasanataidetta kehitellään koko ajan yritysten, erehdysten ja oivallusten kautta. Apuna ovat pienet kerholaiset ja heidän vanhempansa.
Sanataideohjaajat käyttävät kerhossa perinteisiä Körö körö kirkkoon - tai Harakka huttua keittää -loruja, jotka ovat useimmille vanhemmille tuttuja. Kerhossa leikitään myös uudempia runoja.
- Olemme tehneet Eppu Nuotion kanssa yhteistyötä. Tilasimme häneltä sormirunoja, varvasrunoja ja semmoisen runon, jossa vauvaa voi lennättää, kertoo Anna Anttonen, joka yhdessä Maarit Heikkisen kanssa on tehnyt runoleikit ja -laulut Eppu Nuotion vauvarunokirjaan.
Osaksi arkea
Vauvasanataiteen tärkein anti on Anna Anttosen ja Maarit Heikkisen mielestä vauvan ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta syntyvä yhteinen ilo ja kiireettömyys leikkien aikana. He toivovatkin, että vanhemmat leikkisivät runoja myös kotona.
Kerhossa samoja runoja toistetaan usein, jotta ne muistuisivat mieliin myös arjen keskellä. Toisto on tärkeää myös vauvoille.
- Lapsesta on hauskaa tietää, että ihan kohta tulee kutitus.
Yhteinen sanataidetuokio tarjoaa lapselle ja aikuiselle myös turvallisen yhdessäolon hetken. Kosketus saa vauvan hymyilemään. Runoa kuunnellessa voi myös levähtää.