Aineeton tila. Suomen rakennustaiteen museo, Helsinki 30.3. saakka.
"Tila on se tyhjä alue, joka talossa jää seinien, lattian ja katon väliin. Tila on myös se tyhjä alue, joka kaupungissa jää talojen väliin ja muodostaa katuja ja aukioita ja puistoja."
Onneksi esikouluikäinen seuralaiseni ei jaksa tavata Rakennustaiteen museon näyttelyn tekstejä, vaan pienen ihmettelyn jälkeen innostuu tutkimaan ja kokeilemaan esille asetettua.
Näin ovat varmasti koululaisille suunnatun näyttelyn tekijät halunneetkin, vaikka tekstimuotoinen oheismateriaali hieman kompasteleekin. Arkkitehtuurin perusasioista puhuttaessa on helppo sortua latteuksiin tai viisasteluun.
Museoon on rakennettu yksinkertaisia tiloja, joita sävyttävät valot, äänet ja esineet. Valokiila leikkaa pimeässä huoneessa leijuvaa teatterisavua, taskulampulla voi etsiä pimeissä nurkissa riippuvia koruja. Erityisen kiehtoviksi osoittautuivat naisvoimistelijoiden käyttämät nauhat, joita voi pyörittää ja lennättää - arkkitehtikielellä kyse on tilan määrittämisestä ja rajaamisesta.
Tilat ja rakenteet ovat lavasteenomaisia, pääpaino on tilan arkkitehtonisten piirteiden herkistelyssä. Samoja keinoja hyödynnetään teatterilavastuksissa, huvipuistojen kummitusjunissa ja ravintolasisustuksissa. Näistä poiketen tämä tilaelämysten noutohalli ei käytä näitä ilmaisukeinoja tietyn tunnelman välittämiseen tai tarinan kertomiseen, vaan pyrkii pelkistyneellä otteellaan hoksauttamaan, kuinka elämyksiä synnytetään yksinkertaisin keinoin.
Tilan muovaaminen ja sen vaikutusten hallitseminen on arkkitehdin ammattitaitoa, joka ei aina helposti avaudu tilojen käyttäjille ja kuluttajille. Tilan piirteet ja ominaisuudet luovat kuitenkin paikkojen pohjavireen. Kyse on suunnilleen samasta asiasta kuin hyvien raaka-aineiden korostamisesta ruoanlaitossa - mausteet eivät pelasta, jos ainekset ovat nahistuneita. Ilmiö on tuttu vaikka talopakettiesitteistä.
Kokonaisuus jää kuitenkin hieman vaisuksi, ainakin aikuiselle. Kaikki on kovin selkeää ja hallittua. Lapsen näkökulmasta näyttely oli hyvinkin kiehtova ja innostava. Kotona illalla jo väsytti, retki oli ollut selvästi antoisa.
Näyttely voisi antaa virikkeitä myös usein kaavamaisten leikkipaikkojen tai yliaktiivisten puuhamaiden suunnitteluun.
Seuralainen vaati päästä myös katsomaan kolmannen kerroksen jatkuvasti esillä olevia pienoismalleja. Niiden nukkekotimainen maailma kiehtookin mielikuvitusta. Niin paljon kuin tietokoneavusteinen suunnittelu kehittyneine mallinnustekniikkoineen onkin korvannut pienoismalleja, on niiden konkretiassa jotain, joka vetoaa niin lasten kuin aikuisten mielikuvitukseen ja tilahahmotukseen.
Arkkitehtuurissa onkin annos leikkiä, siten lapsille ja nuorille suunnattu näyttely onnistuu lähes väistämättä tavoittamaan jotain taiteenalalle hyvin olennaista.
Näyttelyyn liittyy lasten työpaja sekä määräpäivin ala-asteikäisille suunniteltu puolituntinen teatteriesitys.
Koululuokat ovat tärkeä kohderyhmä näyttelyssä, joka kuuluu neljäntoista eurooppalaisen arkkitehtimuseon Gaudi-projektiin. Hankkeen tarkoitus on tuoda arkkitehtuuria lähemmäs jokapäiväistä arkea.