Ovi käy Asemakadulla taajaan ja kamerunilaisen Emmanuel Etchun olohuone alkaa käydä pieneksi.
Hiljaiseksi asuntoa ei voi kutsua, sillä Etchulla on kylässä viisi muuta kamerunilaista, yksi norsunluurannikkolainen, yksi ghanalainen ja yksi suomalainen. Etchu itse on sonnustautunut täysvihreään Kamerunin peliasuun.
Tässä talossa on vain yksi joukkue, vaikka Afrikan mestaruusturnauksen finaalissa niitä on kaksi. Asemakadulla kannatetaan Kamerunia, ei Egyptiä.
"Jos voitamme, meillä on viisi mestaruutta eli yhtä paljon kuin Egyptillä. Jalkapallo merkitsee kamerunilaisille paljon, se merkitsee kaikkea", FC Opan Metro-stars -joukkueen valmentaja Etchu selvittää.
Nokialla työskentelevän Etuchun työkaveri Sila Kayo täsmentää lausuntoa.
"Jalkapallo on Kamerunin uskonto."
Ainakin Etchu elää finaalia täysin palkein. Huoneessa on tunnelmaa, kun Eurosportin suomenkielinen selostus sekoittuu internetradion ranskankieliseen tunnelmointiin.
Egypti hallitsee ensimmäistä puoliaikaa, mutta Kamerunin maalivahti Idriss Carlos Kameni torjuu loistavasti. Kamerunin tilanteet päättyvät pettymyksiin ja katsojat kuittaavat ne kämmen-iskuilla sohvaan tai pettyneillä kädenheilautuksilla.
"Nuo kaatuvat koko ajan. Mistä tuo tuomari on kotoisin, Ugandasta? Vai Beninistä. Hän on tarpeeton ja roskaa", Etchu pomppaa seisomaan.
Afrikkalaiset ovat kerääntyneet seuraamaan lähes kaikkia mestaruusturnauksen otteluita. Finaalissa paikalla ovat liigatasollakin pätevöityneet jalkapalloilijat Ollo Patrice ja Mamadou Konate. Rovaniemen Palloseuraan juuri siirtynyt Titi Essomba joutui katselemaan loppuottelua Lapissa.
"Kokoonnumme katsomaan myös MM- ja EM-kisojen otteluita", Etchu kertoo.
On puoliaika, kahvia ja pullaa; suomalaiset huutaisivat. Nyt tarjolla on esimerkiksi valtavan herkullisia puff-puffeja.
Asunnossa asunnon tavalla.
Kun sohva ei riitä
Kattauksesta on vastannut Tonge Ebai Brunhilda. Opiskelijanainen kommentoi asiantuntevasti myös peliä.
"Kamerunissa on normaalia, että naiset seuraavat jalkapalloa."
Valitettavasti Kamerunin joutuu toisellakin jaksolla puolustuskannalle. Ollo hinautuu sohvalla koko ajan eteenpäin ja eteenpäin. Riittääkö sohva?
Ei riitä. Kamerunin kokenein pelaaja, yli sadan maaottelun puolustaja Rigobert Song tekee käsittämättömän virheen ja Egypti siirtyy 1-0-johtoon.
Ollo sen sijaan siirtyy olohuoneesta keittiön puolelle.
"Song, Song, Song. Rigobert Song, Rigobert Song", mies manaa.
Kamerunilla on vielä paikkansa. Rapiat viisi minuuttia johtomaalin jälkeen pallo osuu egyptiläisen puolustajan käteen aivan rankkarialueen rajalla. Asemakadun väki pomppaa salamana ylös.
Tuomari on tyly: ei rankkaria, ei vapaapotkua.
"Onko se sokea", Etchu ihmettelee.
Sokea tai ei, tuomari osaa viheltää pelin päättyneeksi. Egypti saa kuudennen tähden pelipaitaansa ja Kamerunilla on niitä edelleen neljä.
Ollo on valahtanut sohvalla melkein makaavaan asentoon.
Lopputulos on pettymys, mutta tämä lienee edelleenkin vain jalkapalloa. Etchu sanoo nukkuvansa yönsä hyvin. Ei ehkä Kamerunin pelipaita päällä, mutta kuitenkin.
"Työpäivä alkaa kahdeksalta. Illalla on harjoitukset", mies palaa arkeen.
Ja kahden vuoden päästä on uusi mahdollisuus. Vuosi 2010 on huikea mahdollisuus afrikkalaisille joukkueille: ensin talvella oma mestaruusturnaus, sitten kesällä MM-kisat Etelä-Afrikassa.
"Se tekee suuren eron, että MM-turnaus on mantereellamme. Kun pokaali on nyt siellä, niin sitä ei tarvitse päästää pois. Kamerunilla on nuori joukkue ja sillä on kaksi vuotta aikaa kehittyä."
Juuri näin. Kamerunin lempinimi todellakin on Lannistumattomat leijonat.