Suomen miesten jääkiekkojoukkueen iloinen ilme on sekoittanut olympiaturnauksen ennakkolaskelmat. Matalalla profiililla turnaukseen lähtenyt joukkue on kiilannut takaovesta yhdeksi mestarisuosikeista.
Ennen Torinon kisoja pääosan julkisuudessa varastivat turnauksesta vetäytyneet Suomen NHL-pelaajat. Heidän listansa piteni seitsemän nimen mittaiseksi. Poisjääntien piti olla kuolinisku olympiamiehistölle, jossa ei alun perinkään ollut samanlaista tähtiloistetta kuin pohjoisamerikkalaisten tai Venäjän ja Slovakian joukkueissa.
Suomen kapteenilla Saku Koivulla lienee riittävästi kokemusta arvokisoista, jotta hän voi verrata tämänkertaisen joukkueen aikaansaannoksia aiempien vuosien sattumuksiin.
- Ennakko-odotukset eivät tosiaan poisjääntien jälkeen olleet kauhean korkealla. Kuulostaa kliseeltä, mutta tässä joukkueessa moraali tehdä töitä on hyvin paljon samankaltainen kuin 1990-luvun menestyksen vuosina oli, Koivu miettii Suomen maanantaiharjoitusten jälkeen.
Hän oli Leijonien avainpelaajia, kun maajoukkue voitti olympiapronssia 1994 Lillehammerissa ja 1998 Naganossa. Hänet valittiin MM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi 1995 Tukholmassa, jossa Suomi voitti maailmanmestaruuden.
Altavastaajan asema sopii
Altavastaajan asema näyttää sopivan Suomelle. Maajoukkue lähti aikoinaan niin sanotusti puskista vuoden 1992 MM-turnaukseen Tshekkoslovakiaan ja 2004 maailmancupiin Pohjois-Amerikkaan, mutta kotiin tuomisina olikin kautta aikojen ensimmäinen MM-mitali (hopea) ja historiallinen maailmancupin finaalipaikka.
NHL-alemmuuskompleksia potevassa kiekko-Suomessa Leijonien mahdollisuuksiin Torinossa on uskonut harva.
- Emme välttämättä ole turnauksen paras maa paperilla, mutta silmiinpistävää on ollut se, kuinka yhtenäisesti olemme pelanneet, Koivu sanoo.
Hänen mukaansa kieltäytymiset eivät ole vaikuttaneet Torinoon matkanneisiin pelaajiin.
- Joukkue teki tänne tultaessa päätöksen, että niillä mennään, ketkä ovat mukana. Olivat poisjääntien syyt mitä tahansa, meidän on niitä turha miettiä.
"Antsa kulkenut pitkän tien"
Turkulaislähtöisenä pelaajana Koivu tuntee paremmin kuin hyvin toisen Aurajoen rantojen kasvatin, Antero Niittymäen, joka eleettömien torjuntojensa ansiosta on nyt turnauksen puhutuin maalivahti.
Niittymäki pohjusti viime kaudella joukkueensa Philadelphia Phantomsin mestaruuden Pohjois-Amerikan ammattilaissarja AHL:ssä. Hänet valittiin myös AHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, mutta keskiverto kiekkojännääjälle Niittymäen nimi ei paljon sano.
- Jokainen meistä on ollut tuntematon jossain vaiheessa uraansa. Toisilla läpimurto tapahtuu ennemmin, toisilla myöhemmin.
- "Antsa" on kulkenut pitkän tien, tullut pikku hiljaa ylöspäin ja parantanut peliään. Hän on hiljainen ja nöyrä, ottanut huimia harppauksia kahden, kolmen viime vuoden aikana. Kun Antsa jatkaa samaan malliin, eivätköhän ihmiset opi tunnistamaan hänet, Koivu naurahtaa.
Joukkuepuolustus ei saa rakoilla
Suomi saa keskiviikkona puolivälierässä vastaansa mitä ilmeisimmin B-lohkosta USA:n. Tiistaina on pelattava ensin Saksaa vastaan A-alkulohko loppuun, joten Koivu ei vielä herkisty kommentoimaan puolivälierää.
- Emme ole USA:n pelejä nähneet emmekä joukkueesta keskustelleet. USA:lla on paljon hyökkäysvoimaa, paljon pelaajia, jotka ovat NHL-joukkueissa isoissa rooleissa. USA ei missään nimessä ole helppo vastustaja mihinkään suuntaan.
- Meidän joukkueen pitää perustaa juttumme niin kuin tähänkin asti omaan pelaamiseen. Käyttää niitä vahvuuksia, mitä meillä on, Koivu viittaa joukkuepuolustuksen tärkeyteen.