Bratislava Pitää olla kärsivällinen ja luottaa omaan tekemiseen. Siinä fraasi, jota kuultiin Suomen joukkueesta kyllästymiseen asti Slovakian MM-turnauksessa. Puheet eivät kuitenkaan olleet sananhelinää. Sen Leijonat osoitti turnauksen vanhetessa.
--Meitä oli reilut 20 soturia. Tiesimme, että pelit kääntyvät aina meille. Ei tullut kertaakaan turnauksen aikana sellainen fiilis, että tulee paniikkia tai hätä joukkueelle. Tiesimme koko ajan mitä teemme ja mikä on meidän seuraava askel. Se tuotti tuloksen, kuvaili Mikael Granlund.
Suomen pelaajat luottivat omiin vahvuuksiinsa. Joukkue oli työteliäs nippu, jossa oli luisteluvoimaisia ja nöyrästi päävalmentaja Jukka Jalosen määräämää pelitapaa toteuttaneita pelaajia. Kenttäpelaajien uurastus yhdistettynä hyvään maalivahtipeliin toi menestystä.
--En kyseenalaistanut missään vaiheessa, että voimme mennä loppuun asti ja voittaa mestaruuden, totesi Janne Pesonen.
Tämänkertaisessa MM-joukkueessa oli myös terävämpi kärki kuin viime vuoden MM-kisoissa. Joukkueessa oli johtavia pelaajia, joita jokaisessa menestyvässä joukkueessa pitää olla.
--Totta kai esimerkiksi Koivun Mikolla oli iso rooli. Hän piti joukkueen yhdessä ja yhtenäisenä, kertoi Lasse Kukkonen.
Jalosen Slovakian MM-turnaukseen valitsemien pelaajien kyvyt tukivat Suomen pelitapaa, joka vaatii paljon liikettä. Vastustajaa prässättiin eri kaukalon osissa, mutta ei uhkarohkeasti. Viisikot säilyttivät puolustusvalmiutensa, koska kukaan ei jäänyt kyydistä kovassa vauhdissa.
MM-joukkueeseen valituilla pelaajilla riitti vauhdin lisäksi myös peliälyä. He osasivat rakentaa peliä Jalosen esittämän taktiikan mukaisesti.
Jalonen osasi kaivaa pelaajien vahvuudet esiin ja linkittää ne toisiinsa. Tämä ei ehkä ollut onnistunut aiemmissa MM-turnauksissa Jalosen aikana. Päävalmentaja tuntui myös löytäneen tasapainon taktiikan syöttämisen ja henkisten seikkojen välillä. Esimerkiksi Vancouverin olympialaisissa osa pelaajista koki, että taktiikkapalavereita oli lyhyen turnauksen aikana liikaa.
Joitakin Jalosen ratkaisuja ihmeteltiin tälläkin kertaa, mutta turnauksen edetessä päätösten taustalla olleet ajatukset alkoivat valjeta muille. Esimerkiksi kahdeksan puolustajan peluuttaminen tuntui oudolta valinnalta, mutta siinä oli etunsa. Pakit jaksoivat painaa joka vaihdossa kovalla sykkeellä ja tekivät urotekoja muun muassa välierässä Venäjää vastaan.
--Valmennus on varsinkin turnauksen alussa tosi tärkeä. Lopussa se on lähinnä niin, että pelaajat pelaavat ja valmentajat antavat pieniä vinkkejä ja tukevat, kertoi Mikko Koivu.
Valmennusryhmään täksi kaudeksi tulleiden Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen ansioita ei myöskään voi väheksyä. Jalonen sai kaksikolta kaivattua tukea.
--Toki me Nupen (Nurminen) kanssa teimme oman työmme, mutta koko joukkueella oli vahva luottamus. Joukkueen kärkipelaajilla oli tosi iso osa menestyksessä. Mikko Koivu esimerkiksi on äärettömän iso johtaja, kehui Matikainen.
Suomen joukkue oli joukkue isolla J:llä. Pelaajat kehuivat joukkuehenkeä läpi turnauksen ja vaikuttivat ylistyksissään vilpittömiltä. Hyvä ilmapiiri joukkueessa näkyi myös katsomoon. Pelaajat tekivät lähes kaikki teot joukkueen hyväksi, eikä sooloilua nähty. Hyvästä joukkuehengestä ja pelaajien henkisistä voimavaroista kieli myös se, että Suomen pelaajat kiekkoilivat energisesti ja toisiinsa luottaen myös tappioasemassa.
--Kaikki pelaajat ovat pystyneet olemaan omana itsenään täällä. Yksikään jätkä ei ole tuntunut joukkueen sisällä ulkopuoliselta. Se on huikea juttu, hehkutti Mikko Koivu.