Helsinki Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelaajista harva käyttää perinteistä puumailaa. Useimpien Leijonien mailat on valmistettu sekoitemateriaalista ja niitä tavataan kutsua komposiittimailoiksi. Komposiittien, joista uusimmat versiot ovat ns. "onepiecejä" eli yksikappaleisia, eduiksi on sanottu mm. niiden keveyttä ja kestävyyttä, sekä tasalaatuisuutta. Toisiin nykymailoihin pelaajat yhdistävät itse varren ja lapaosan. Tarvittaessa varren yläosaan voi liittää pienen puusta valmistetun jatkeen, jota voi muotoilla mieleisekseen.
Siinä missä lasikuidulla vahvistetut mailat maksoivat 150-200 markkaa eli noin 30 euroa, komposiiteista joutuu pulittamaan 300 tai jopa 500 euroa kappale.
Teemu Selänne on kokeillut ja pelannutkin komposiiteilla, mutta palannut käyttämään puumailaa. Perinteisemmän mailanrakentamisen mallin tuotteisiin Leijonissa luottavat myös Tomi Kallio, Marko Kiprusoff, Tony Virta, ja Kimmo Rintanen.
"Olen ajatellut, että ensi kaudella vähintäänkin kokeilen komposiittia. Ja todennäköisesti alan käyttää niitä", Rintanen kuvasi suunnitelmaansa vaihtaa työkalua.
Niklas Hagman innostui NHL:ssä Florida Panthersissa testaamaan komposiittimailaa, ja on nykyään vakuuttunut sen paremmuudesta.
"Alussa oli vaikea saada omaa mallia. Siksi pelasin ensin Pavel Buren käyttämällä mallilla", Hagman muistelee.
"Puumailojen aika ei varmaan palaa koskaan", Hagman jatkoi.
Vahvuuksia
ja heikkouksia
Moni katsoja on hämmästellyt sitä, kuinka helposti ja usein pelaajien mailat tuntuvat napsahtelevan poikki. Ja usein juuri sillä hetkellä, kun pitäisi tehdä maali. Pelaajat eivät saa edes yrittää jatkaa pelaamista vioittuneella mailalla, sillä siitä ropsahtaisi valppaan tuomarin asian havaitessa kahden minuutin jäähy.
"Ehkä komposiitit menevät terävän ja kovan iskun saatuaan helpommin rikki kuin vanhan tyyliset mailat. Mutta komposiitilla saa kovempia vetoja ja ne ovat keveytensä takia hyviä", tällä kaudella jo kahden eri valmistajan komposiittituotteita käyttänyt Janne Niinimaa puntaroi.
Kimmo Rintasen maalintekotaidot tuntevat kaikki viimeistään lauantain Ukraina-ottelun jälkeen. Rintanen toimitti kiekon neljä kertaa Ukrainan verkkoon.
"Onhan puumailakin ihan hyvä, mutta harvoin saat sellaista nippua tehtaalta että kaikki mailat ovat samanlaisia. Sitten on vielä se, että parin viikon pelaamisen jälkeen ominaisuudet eivät ole enää ennallaan. Sitten pitää siirtyä taas etsimään hyvää yksilöä ja virittämään sitä sopivaksi", Rintanen kuvasti vaihtosuunnitelmiensa syitä.
Mailat ja
luistimet
Suomen maajoukkueen huollosta MM-turnauksessa vastaa kokenut kolmikko Tomi Mäkipää, Kari Virpiö ja Pentti Lillfors. Kolmikosta Mäkipää on ollut mukana pisimpään. Hän aloitti Leijonien kanssa ulkomaan turnauksissa jo 1983 kun Alpo Suhonen valmensi Suomea Saksassa pelatuissa MM-kisoissa.
"Ajat ovat muuttuneet aika paljon. Joskus ennen meillä saattoi olla yli 600 mailaa matkassa. Nyt kaikilla ei ole enää tusinaakaan, vaikka ehkä juuri 12 on keskimääräinen mailaluku per pelaaja", Mäkipää laski.
Leijonien huoltojoukot tekevät pitkää päivää, usein 12 tuntia ei riitä urakkaan. Konkari Mäkipään mukaan hommat sujuvat hienosti, kun JYP-taustainen Virpiö ja Karhu-Kissoissa perusopit hankkinut Lillfors osaavat toimia niin yhdessä kuin tarvittaessa erikseenkin.
"Näin pätevien miesten kanssa ei joudu pulaan", Mäkipää kehui.
"Eniten tässä ovat vuosien saatossa muuttuneet mailat ja luistimet. Nykyään jokaisella pelaajalla on yleensä kevlarilla tai hiilikuidulla tai jollain muulla vastaavalla vahvistettuja luistimia kaksi paria", Mäkipää mietti aikojen muuttumista.
Kaksien luistimien kiertävällä käytöllä pelaajat pyrkivät siihen, että heillä on aina saatavilla ns. sisäänajetut eli sopivasti muokkaantuneet luistimet. (STT)
