Onneksi miehen nimi on Pekka Rinne. Tapa, jolla Kempeleen Kiekko-Kettujen kasvatti suhtautui Jukka Jaloselta saamaansa arvonalennukseen, osoitti todellista ammattimaisuutta ja joukkuepelaajan luonnetta.
Rinne ei kitissyt eikä nitissyt. Hän vain totesi tilanteen, antoi kollegalle tukensa ja jatkoi työntekoa kuin mitään erikoista ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Rinne tiesi, ettei Jaloselle jäänyt Saksa-ottelun jälkeen vaihtoehtoja. Petri Vehasen esitys Lanxess-areenan hullunmyllyssä oli yksiselitteisen jäätävä.
Kävi Suomelle keskiviikkoiltana miten tahansa, on Jalosen maalivahtivalinnalla turha jeesustella jälkikäteen. Rinne ei pelannut Tanskaa vastaan huonosti, mutta juuri nyt Vehasesta huokuu tunnetila, joka on jotain tavallista itseluottamusta suurempaa ja väkevämpää.
Voi olla, että päätöstä tehdessään Jalonen muisti Jaroslav Halakin.
Halak on Montrealin maalivahti, joka päätti hiljattain Washingtonin Aleksandr Ovetshkinin ja tämän joukkuekaverien NHL-kauden. Halak oli ottelusarjan loppuvaiheissa yli-inhimillinen olento. Hahmo, jota ei ohittanut mikään eikä kukaan.
Halak torjui hurmiossa yhden ottelusarjan.
Vehanen on torjunut hurmiossa koko kauden. Ensin SM-liigan Lukossa, sitten KHL:n Ak Bars Kazanissa.
Vehanen on voittava maalivahti. Maanantaina Vehanen todisti, että hän voi voittaa jotain suurta myös Leijonille.
Jalkapallon Bundesliigan mestarilla Bayern Munchenillä on osuva lempinimi. Louis van Gaalin joukkue tunnetaan Euroopassa FC Hollywoodina, joka seilaa skandaalista toiseen.
Kun miettii Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, sen lähihistoriaa ja ennen kaikkea maalivahtien ympärillä vuodesta toiseen pyörivää sirkusta, voisi Leijonille harkita uutta lempinimeä. Sinivalkoisen HC Hollywoodin meno tuo toisinaan mieleen amerikkalaiset saippuaoopperat.
Surullisinta on, että monet suomalaiset NHL-pelaajat eivät näe MM-kisoja mahdollisuutena saavuttaa jotain suurta, vaan turnauksena, jossa voi menettää maineensa. Itsetietoiset kasvot ovat usein pelkkä naamio ja itsetietoiset puheet yhtä usein pelkkää sumutusta.
Kulisseissa kuiskitaan, että Olli Jokinen päätti maajoukkueuransa kyllästyttyään rooliinsa suuren suomalaisyleisön sylkykuppina. Oltiin Jokisesta mitä mieltä tahansa, tämän kevään MM-joukkueeseen hän olisi ollut huippuvahvistus.
Onneksi vielä löytyy Jussi Jokisen kaltaisia NHL-pelaajia, jotka uskaltavat haastaa itsensä ja asettautua alttiiksi arvostelulle.
Jos Jokisen MM-turnaus menee vihkoon, riittää kesä-Oulun kaduilla ja patioilla naljailijoita.
Silloin kukaan ei muista 30 maalin NHL-kautta.