Hurjistunut leijona nousee takajaloilleen, laittaa silmät kiinni ja aukaisee kitansa. Kilparadalla suomalainen keskimatkojen juoksija Wilson Kirwa irvistää ja laittaa silmät kiinni. Hän kuvittelee olevansa leijonakuningas.
Kirwalla on tarinankertomisen lahja. Hän tarinoi afrikkalaisen kiemuraisella tyylillä. Kuulija ei voi kuin äimistellä. "Wilson, onko tämä totta, epäilee vaimonikin aina - silloinkin kun reväytän jalkani kilparadalla", hän nauraa.
Oululaissyntyinen Heikki Saure on koonnut Wilson Kirwan elämän kansien väliin. Harvassa kolmikymppisessä on aihetta kirjaan. "Tämä on tiettävästi ensimmäinen maahanmuuttajaelämäkerta", Saure arvelee.
Kirwa ja Saure kohtasivat sattumalta Pieni Karhu -kustantamossa, joka on julkaissut kaksi Sauren selkokirjaa ja Kirwan satukirjan. Saure innostui tapaamisesta ja päätti ehdottaa Kirwalle elämäkerran tekoa. Syntyi antoisa kulttuurinen vuoropuhelu.
"Nauhalle kertyi noin 300 tuntia tarinaa. Välillä hermostuin, sillä afrikkalainen ajantaju on toisenlainen kuin meidän. Pieni hetki voi tarkoittaa kolmea tuntia", Saure huokaa.
"Kun afrikkalainen mies lähtee hakemaan aamulla sokeria perheelleen, juttelee hän melkein jokaisen vastaantulijan kanssa. Vasta illalla hän palaa takaisin. Afrikassa ei huolehdita huomisesta. Afrikkalainen pärjää vaikka 1 000 kilometrin matkan ilman rahaa", selventää Kirwa.
Reilussa vuodessa tarinoista hioitui 368-sivuinen kirja, joka alkoi muistuttaa enemmän seikkailuromaania kuin perinteistä elämäkertaa. "Hyödynsin kirjan rakenteessa vanhojen seikkailuromaanien tyyliä."
Suomeen Wilson Kirwa ilmestyi keväällä 1997 rahattomana kassissaan vain kolme t-paitaa. Samana vuonna kodittomasta kenialaisesta kulkurista tehtiin kilpajuoksija. Aiemmin hän oli ainoastaan juossut kolme kertaa pakoon omista häistään Keniassa. Pisimmillään karkumatkaa kertyi 350 kilometriä.
Ensimmäiset kisansa hän juoksi väärällä radalla kolme numeroa liian isoilla lenkkareilla. Sittemmin Kirwa on voittanut 800 metrillä useita Suomen mestaruuksia ja edustanut Suomea EM- ja MM-kisoissa.
Oululla on erityisasema Kirwan uralla. "Voitin ensimmäisen Suomen mestaruuteni Kalevan kisoissa 1998. Katsomossa oli Martti Ahtisaari."
Elämä Suomessa on ollut yhtä kulttuurisokkia, mutta huumori on auttanut. "Aluksi en edes tiennyt, mikä on vessanpönttö. Ihmettelin sitä pöntön päällä seisten. Lopulta minulle selvisi", hän nauraa.
Kirjassa kuvataan myös ikiaikaisia kenialaisia miehistymisrituaaleja. Kirwa on käynyt omansa läpi 13-15-vuotiaana. Pojat laitettiin viidakkoon neljäksi kuukaudeksi. Osa selvisi, osa ei. Ruoka oli hankittava itse. Suurin sankari oli se, joka pyydystää leijonan.
Kun leijona nousi takajaloilleen, Wilsonin oli toimittava nopeasti. Hän tökkäsi leijonan kitaan molemmista päistä terävän kepin ja pisti puukon sydämen puolelle. Wilson Kirwa näyttää purema-arpia jalassa. Muut eivät voi kuin puistella ihmetyksestä päätään.
Wilson Kirwa - juoksijasoturin ihmeellinen elämä ilmestyy Otavalta 9.10.