Tervaleijonan valmistus siirtyi Oulusta Auraan Turun lähistölle jo vuonna 1978, vaikka monet oululaiset muistelevat Leijonan lähteneen vasta kun Leaf lopetti Oulun tehtaan toiminnan 1996. Kun Rettig osti Merijalin 1972 ja Sisun valmistajan Seresin 1975, se päätti yhdistää valuteknologian, jolla molemmat pastillit tehdään. Tervauutteen resepti sai matkata kotiseudultaan Varsinais-Suomeen.
Hyvin auralaiset ovat Leijonaa pitäneet. Sen myynti on pysynyt tasaisena jo parikymmentä vuotta. Rasioita menee noin kolme miljoonaa vuodessa, mikä tarkoittaa 6-7 prosentin osuutta Suomen pastillimyynnistä. Tervaleijona on maamme neljänneksi suurin pastillibrändi, kertovat Leafin markkinointipäällikkö Johanna Siltala ja Auran tehdaspäällikkö Lasse Lähde.
Lasse Lähde on perehtynyt Leijonan lähteille paikan päällä, sillä hän oli pari kolme vuotta myös Oulun tehtaan päällikkönä, kun Rettigin ja Hellaksen makeistehtaat siirtyivät Leafille 1990-luvulla. Siihen aikaan entisellä Merijalilla valmistettiin vielä Mynthonia ja Pastirolia. Mynthon kasvaa ja voi hyvin Turun tehtaalla, mutta Pastirol on kadonnut markkinoilta.
Tervapastilleja syövät edelleen eniten pohjoissuomalaiset. Pääkaupunkiseudulla menekki on aika pientä. Ulkomaille brändiä ei saada lanseerattua, sillä maku ei tunnu kiehtovan suomalaisten lisäksi kuin ruotsalaisia. Kerrotaan, että englantilaiset kyllä maistavat pastillia kohteliaasti ja kommentoivat sitä sanalla interesting (mielenkiintoinen)... Lisää he eivät ota.
Apteekkari Jalanderkeksi tervapastillin 1900-luvun alussa. Hän huomasi, että tuberkkelipotilaat kerääntyivät Oulussa tervahaudan reunalle hengittämään tervanpolton yhteydessä syntyviä höyryjä. Vuonna 1932 hän meni Leipzigin yliopistoon ja palasi reilun vuoden kuluttua Ouluun tervaresepti taskussa. Ensimmäiset Tervaleijonat tulivat markkinoille 1934.
Resepti on pysynyt aika lailla samana, Lasse Lähde paljastaa. Pastillin perusraaka-aineena on arabikumi, joka on afrikkalaisesta akaasiapensaasta saatava uute. Sitä käytetään myös muun muassa Sisussa. "Arabikumi pitää hyvin pastillin rakenteen ja antaa maun tasaisesti", Lähde kuvailee.
Leafillä ei ole mitään aikeita lopettaa Tervaleijonan valmistusta, vakuuttavat Siltala ja Lähde.
"Se on tuotteena hyvä. Nuoriso on varteenotettavaa kuluttajakuntaa, ja heille on suunnattu salmiakinmakuinen vaihtoehto, vaikka pastilli onkin yleensä enemmän aikuiseen makuun", Lasse Lähde sanoo.
Leijonarasioita on nykyään viidenlaisia: perinteinen lakritsi, vahva lakritsi, salmiakki sekä iso ja pieni sokeriton. Sokerittomat pastillit on makeutettu sorbitolilla ja ne ovat ruskeita. Pienessä rasiassa karjahtelee vielä perinteinen leijona ja kirjaimet ovat Merijalin mallia. Muut tervapastillit ovat mustia ja sokeripäällysteisiä ja rasian leijonalogo on pelkistetty.
Menneiden muistoksi Leaf harrastaa Oulussa vielä paikallismainontaa: se kustantaa Tuirassa komeilevan Leijonan valomainoksen.
Nostalgia villitsee kuluttajia karamellimaailmassakin. Leaf toi muutama vuosi sitten uudelleen markkinoille suklaapatukka Jambon. Tiedä vaikka Leijonakin ilmestyisi vielä kauppojen hyllyille peltirasiassa. Lasse Lähde ei lupaa eikä kiellä. Kaikki on mahdollista.