Vaan olihan se poika kova syömään!
Pisteli ihan sama mitä eteen kannettiin. Soppaa piti keittää viiden litran kattilassa, että sitä riitti seuraavaksikin päiväksi koulun jälkeen, ennen treenejä pisteltäväksi.
Äiti löysi vanhan kattilan vastikään paikkoja järjestellessään.
"Se jäi tavaksi. Olen vieläkin sellainen kokki, että ruokaa tulee aina liikaa", Juhamatti Aaltosen äiti Marjo Aaltonen naurahtaa ja pyörittelee kattilaa käsissään.
Iin keskustan laitamilla punaisen rivitalon päädyssä, etupihan puoleisessa kamarissa on yhä seinällinen palkintoja pesäpallosta, yleisurheilusta, hiihdosta, kaukalopallosta, jalkapallosta - ja jääkiekosta. Muistoja on tuhat.
Niin kuin se, kun poika päätti lopettaa.
"Solisluu katkesi, ja sairasloman jälkeen ensimmäiset treenit menivät huonosti. Se soitti ja sanoi, että taidan lyödä hanskat tiskiin. Minä sanoin, että sen kuin, jos siltä tuntuu, mutta sitten lähdet opiskelemaan", äiti hymähtää.
"Seuraavana päivänä se soitti ja sanoi, että en minä taidakaan."
Lue lisää tiistain Kalevasta!
