Kesäkuu 2006: Suomen keskusta pitää puoluekokouksensa Oulussa ja valitsee puoluesihteeriksi Jarmo Korhosen, joka päihittää puheenjohtaja-pääministeri Matti Vanhasen ehdokkaan Mikko Alkion. Kelmi voitti Olmin. Tästä tapahtumasta alkaa vyöry, jossa vajaat neljä vuotta myöhemmin, vaalirahoituskohun yhä velloessa, Vanhanen väistyy vapaaehtoisesti ja Korhosta savustetaan ulos.
Vanhanen kertoi omista johtopäätöksistään 23. joulukuuta ilmoittamalla, ettei hän tavoittele puolueen johtopaikkaa enää Lahden puoluekokouksessa. Se oli täydellinen lehmänkäännös, sillä Vanhanen oli kaavaillut julkisestikin pyrkivänsä jatkamaan puoluejohtajana ja pääministerinä vuoteen 2015.
Vanhanen nosti lähtönsä ainoaksi konkreettiseksi syyksi ensi syksyksi varaamansa jalkaleikkauksen. Myöhemmin hän puhui epämääräisesti "kokonaisarviosta". Jos sen sisältöä saattoi tuolloin vain arvuutella, viime päivät ovat tuoneet lisää lihaa arvausluiden ympärille. Vaalirahakohun yhä uudet paljastukset ovat sitä luokkaa, ettei voi välttyä vahvalta vaikutelmalta Vanhasen halusta äänestää jaloillaan myös niiden takia.
Keskustan sisältäkin arvioidaan, että Korhosen pyörittämän vaaliraharuletin nostama kohu on suuri syy Vanhasen lähtöön. Vanhasta varoiteltiin Korhosen tyylistä puolueen sisällä, hyvinkin korkealla tasolla, jo vuodesta 2006 lähtien. Viime vuonna Vanhasta kehotettiin teettämään puolueessa erityistilintarkastus, mutta näin ei menetelty. "Vanhanen on ollut sinisilmäinen Korhosen kanssa", eräs keskustavaikuttaja sanoo ja kutsuu puolueen vaalivarainhankintaa "suoraksi korruptioksi".
Erityistilintarkastuksen otti esille väistyvä varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki viime sunnuntaina. Sen pitäisi kattaa paitsi puolue myös sen määräysvallassa olevat yritykset ja sitä lähellä olevat yhdistykset, Lehtomäki esitti. Jo aiemmin keskustassa on puoluehallitusta myöten pyydetty nähtäväksi konsernitilinpäätöstä, turhaan.
Lehtomäen avainlause oli: "Ellemme pysty ratkomaan omia asioitamme, kuinka kansalaiset voisivat antaa meille luottamuksen maan asioiden hoidossa?" Niinpä. Lehtomäen kysymystä ei voi enää kuitata sillä, että kysymys olisi vain pahantahtoisen median harjoittamasta ajojahdista. Sen esitti puolueen äänikuningatar, ministeri ja puolueen varapuheenjohtaja. Se myös näyttää avanneen kunnolla portit puolueen sisäiselle pyykinpesulle.
Vanhanen ei varmaankaan ole ollut rahankeruun primus motor, mutta puheenjohtajana hänen olisi pitänyt tietää rahalähteet ainakin pääpiirteittäin ja pitää huolta, että varainhankinnan keinot kestäisivät päivänvalon. Jos ei tiennyt ja jos ei pitänyt huolta, sitä huonompi hänelle. Esitutkintamateriaalista ilmenee kiistatta, että Vanhanen sai tiedot siitä, keitä liikemiehiä oli mukana ja miten Arto Merisalo ja toinen novalainen Tapani Yli-Saunamäki järjestelivät Vanhasen vaalitilaisuuksia.
Tällaisia seikkoja ei voi panna muistamattomuuden piikkiin. Ja vaikka Korhonen onkin vaalirahasotkun päävastuullinen, puheenjohtaja ei voi välttää omaa yleisvastuutaan. Vanhasen uskottavuudelle ei tee hyvää, että kohu vain jatkuu ja jatkuu, että hänen meriselityksensä vaihtelevat ja että hänen muistinsa vaikuttaisi jo perin valikoivalta.
Keneltäkään ei voi tietenkään edellyttää, että muistaisi ulkoa ja prikulleen oikein muutaman vuoden takaisten tapaamisten osanottajat ja pitopaikat. Mutta esitutkintamateriaali osoittaa riisuvasti, kuinka intiimisti liikemiesrinki ja keskusta tekivät vaaliyhteistyötä. Monen muunkin puolueen vaalirahoitus liikkui harmaalla alueella, mutta keskusta meni sinne pisimmälle.
Keskustan puoluevaltuuskunta kokoontuu viikonvaihteessa Lappeenrantaan kuumissa tunnelmissa. Koska Vanhanen lähtee puoluejohdosta omin jaloin, levy on kuutosella vain Korhosen jalkojen alla. Puoluevaltuuskunta ja myös puoluekokous saattavat kyllä aivan hyvin reagoida uudelleen kiihtyneeseen vaalirahakohuun yhdistämällä rivinsä entistä tiukempaan siilipuolustukseen. Näin on käynyt jo aiemminkin vaalirahakohun aikana, mutta nyt eduskuntavaaleihin on enää korkeintaan vajaat vuosi.
Vaalituloksensa maksimointiin pyrkivä puolue ei voi olla ottamatta huomioon, että jatkuessaan vaaleihin asti kohu saattaa puraista kannatukseen. Siitä luulisi seuraavan, että paine puhdistaa omaa pöytää vain kasvaa. Muunlainen tulos tarkoittaisi, että puolue olisi valmis ampumaan ehdoin tahdoin itseään jalkaan.
Jos Vanhanen ei olisi tehnyt omia johtopäätöksiään hyvissä ajoin, hän olisi todennäköisesti saanut haastajan/haastajia jossakin vaiheessa vaalirahakohua. Nyt hän syrjään hyppäävänä miehenä pääsee pälkähästä melko kuivin jaloin. Kerroin taitaa olla aika pieni, jos veikkaa, että puoluesihteeri Korhonen saa Lahdessa lähteä, jollei hän älyä lähteä vapaaehtoisesti jo sitä ennen.