Lauantaina Oulun yliopistossa tarkastettu Lasse Lehtisen väitöskirja "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä - Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944-1981" ei saa osakseen mainesanoja kaikilta historian tutkijoilta. Valtiotieteen tohtori, tutkija Jukka Tarkka piti sunnuntaina Kalevassa julkaistussa arvioinnissaan Lehtisen väitöstä "outona ilmestyksenä ollakseen väitöskirja".
Tarkan mukaan Lehtinen on ajautunut tekstissään itse määrittelemiensä sinänsä tiukkojen ja tutkimusperinteen mukaisten rajojen ulkopuolelle, tai liikkuu korkeintaan niiden reuna-alueilla.
Suomen historian dosentti Lasse Kangas arvioi puolestaan Keskisuomalainen-lehdessä, että Lehtisen keskeisimmät tutkimustulokset eivät ole historiantutkimusta, ainakaan perinteisessä mielessä.
Kangas katsoo Oulun yliopiston raivaavan tietä uudelle historiantutkimukselle, joka romuttaa perinteisiä kriteerejä. Kangas vaatii Suomen historian professoreja sopimaan väitöskirjan minimivaatimuksista. Kangas korostaa, että historian väitöksiltä pitää edellyttää suunnilleen samaa vähimmäistasoa.
Historian dosentti Matti Lackman Oulun yliopistosta yhtyy Kankaan näkemyksiin. Hänen mukaansa yliopistopiireissä on jo jonkin aikaa puhuttu siitä, onko rima laskettu väitösten suhteen jo liian matalalle.
"Tilannehan on sellainen että yliopistoilla on tulosvastuu ja väitöksiä pitää tulla. Jos väitös hylätään, tulosrahat jäävät yliopistolta saamatta", Lackman sanoo.
Varsinkin niin sanotut elämänkertaväitökset ovat olleet keskustelun kohteena. Lackmanin mukaan monet ovat sitä mieltä ettei niistä pitäisi antaa väitellä lainkaan.
Lackman pelkää, että kun yliopistot ovat lähteneet tielle, jossa rimaa lasketaan, sitä ei voi enää tulospaineissa hylätä.
Kriittisiä
arvioita
Lehtisen väitöstä seurannut Lackman löytää itsekin puutteita työstä. Hän on samaa mieltä vastaväittäjänä toimineen professori Timo Soikkasen kanssa, joka kritisoi Lehtisen tapaa ratkoa monia kysymyksiä perinteisestä historiantutkimuksesta poikkeavalla tavalla.
Lehtistä moititaan myös siitä, että hän on hyödyntänyt monia aiempia tutkimuksia, mutta jättänyt ne ilman lähdeviitteitä. Osa lähdeviitteistä ei myöskään pidä paikkansa, Lackman moittii.
"Jukka Tarkkakin totesi, että Lehtisen viittaukset hänen omiin tutkimuksiinsa eivät pitäneet kutiansa. Tarkka näki myös Lehtisen alentuneen polemiikin tasolle, jollainen ei väitöskirjaan kuulu", Lackman sanoo.
Hän ei halua moittia Oulun yliopiston historian laitosta, mutta ihmettelee kuitenkin miksi aihe, jossa väittelijä on itse ollut osallisena, menee läpi. Lackman toteaa, että moisessa asetelmassa objektiivinen tarkastelu on vaikeaa.
Useissa väitöstilaisuuksissa vastaväittäjänä toiminut Lackman on huomannut, että eri yliopistoissa ilmenee suuria heittoja väitöksistä saaduissa arvosanoissa. Heppoisistakin töistä saa hänen mukaansa joissakin paikoissa helposti cum lauden.
"Itse antaisin Lehtisen väitöksestä korkeintaan lubenterin. Joku toinen voi tietysti olla asiasta eri mieltä."
Esitarkastajilta
hyväksyvät arviot
Väitöstä edeltävissä kahdessa esitarkastuslausunnossa Lehtisen väitöstä pidetään antoisana. Tampereen yliopiston historian professori Vesa Vares toteaa lausunnossaan, että Lehtisen väitöksellä on ansionsa ja se täyttää akateemisen väitöskirjan kriteerit.
Emeritusprofessori Hannu Soikkanen puolestaan arvioi, että väitökseen sisältyy uutta tietoa, uusia tulkintoja, uutta kysymyksenasettelua, uusia näkökulmia ja aiemmasta tutkimuksesta poikkeavaa uhkarohkeaa haastamista. Niitä kaikkia Soikkanen pitää tutkimuksen ominaispiirteisiin kuuluvina.
Vastaväittäjänä toiminut professori Timo Soikkanen totesi väitöksen jälkeen suosittavansa "mielihyvin väitöskirjan hyväksymistä". Soikkasen loppulausunto Lehtisen väitöskirjasta julkaistaan lähiviikkoina.