Torino Suomi on kohdannut Ruotsin kolmesti jääkiekon arvokisojen loppuottelussa. Mieluisimmat muistot kohtaamisista suomalaisilla on Tukholman 1995 MM-turnauksen loppuottelusta, jonka Suomi voitti 4-1.
Kaksi muuta arvokisafinaalia ovat päättyneet Ruotsin juhliin. Näin kävi 1992 Tshekkoslovakiassa Prahan MM-turnauksessa ja 1998 Sveitsin Zürichissä, jossa mestaruus ratkaistiin kahden loppuottelun yhteistuloksella.
Ei ihme, että Suomen pelaajilla riittää menestyksen nälkää. Leijonille tuli 1988 Kanadan Calgaryssä olympiahopeaa, joka on sunnuntaina tarkoitus kirkastaa kullaksi.
Suomi pudotti perjantain välierässä Venäjän kultajahdista niin vakuuttavasti, että päävalmentaja Erkka Westerlund on finaalissa Ruotsia vastaan ennakkosuosikki.
- 4-0 voi kuulostaa ja näyttää helpolta, mutta sitä se ei ollut. Eikä vielä saa ollakaan tyytyväinen, ykkösketjun oikea laitahyökkääjä Jere Lehtinen sanoi.
- Lähtökohta menestykselle on ollut koko joukkueen hyvä luistelu. Tiedettiin, että venäläiset luistelee kovaa, mutta pystyttiin haastamaan ja voittamaankin luistelussa. Luulin, että ne luistelisivat kovempaa, Lehtinen tuumi.
"Olympiafinaali on
iso kamppailu"
Lehtinen oli mukana kaatamassa Ruotsia vuoden 1995 MM-loppuottelussa. Kohta 11 vuoden takaisesta MM-finaalista on Suomen Torinon-joukkueessa neljä pelaajaa: Lehtinen, hänen sen aikaiset ketjukaverinsa Saku Koivu ja Ville Peltonen sekä puolustaja Petteri Nummelin.
- Olympiafinaali Ruotsi vastaan on iso kamppailu. Tiedetään, miten pelataan, että katsotaan vaan ettei se (lataus) mene yli. Me on menestytty tähän saakka, kun on osattu pelata rennosti. Sillä samalla rennolla otteella pitää pelata myös Ruotsia vastaan.
- Olemme päässeet hyvään vauhtiin, kun olemme pelanneet niin kauan yhdessä. Tämä systeemi pohjaa jo maailmancupiin, vaikkei ole ihan samaa. Yksi tärkeä tekijä vastustajiin verrattuna on ollut, ettei ole tarvinnut vaihtaa ketjuja. Ne ovat pysyneet samana koko ajan, Lehtinen mietti.
Teemu Selänteen
suuri tilaisuus
Ykkösketjun toinen laitahyökkääjä Teemu Selänne oli mukana Naganossa 1998 Suomen olympiapronssia voittaneessa miehistössä. Selänteen kisat huipentuivat Naganossa masentavasti, sillä hän joutui loukkaantumisen vuoksi seuraamaan pronssipelin Suomi-Kanada katsomosta.
Torinon turnauksen maalipörssiä yhdessä Olli Jokisen kanssa kuudella osumalla johtava Selänne on yksi sunnuntain kohtaamisen seuratuimmista pelaajista.
- Kaikki lähtee siitä, että on pelattu pitkään yhdessä, kasvettu yhteen ja roolitukset kohdalleen. Se työ tuo tähän omaa tasoa ja työmoraalia. On lisäksi pelattu kovalla itseluottamuksella, Selänne pohti.
Selänteellä, 35, tuskin tulee urallaan yhtä hyvää tilaisuutta voittaa jotain todella arvokasta.
- Itse olen pelannut pitkään. Ei tiedä koskaan, kuinka pitkään ura jatkuu. Olisi hieno lopettaa maajoukkueura olympiakultaan. Toivotaan, että sunnuntaina tähdet ovat kohdallaan.
- Ruotsia vastaan ei tarvita mitään erikoisjärjestelyjä. Niille ei vaan saa antaa yhtään tilaa tai ne tekee heti tuhojaan.
- Nyt unelman (koko joukkueen) toteutuminen on mahdollinen, Selänne sanoi.
Selänne ja Lehtinen ovat plusmiinus-tilastossa Suomen ykköspelaajat lukemillaan +7.
Joukkueessa
hyvä sekoitus
Kakkosketjussa peliä johtava Olli Jokinen on viimeistään Torinossa näyttänyt kasvaneensa pelaajana aikamiehen mittoihin.
- Ollaan puhuttu alusta lähtien, että paras peli tulee turnauksen lopussa. Nyt oltiin aika lähellä täydellisyyttä. Edellinen kova peli oli Kanadaa vastaan. Silloin lopahdettiin hyvän alun jälkeen, nyt jaksettiin painaa loppuun asti, Jokinen muisteli Venäjä-välierää.
- Meidän vahvuus on viisikkopeli. On pysytty tiukasti siinä, mitä on sovittu. Tässä joukkueessa kukaan ei hae mitään erikoisrooleja.
- Joukkue on hyvä sekoitus kokeita ja nuoria pelaajia. Villen (Peltonen) hyvät pelit eivät ole yllättäneet. Hän on ollut hyvä kaikissa turnauksissa. Villen kanssa on kiva pelata. Hän on fiksuin pelaaja, jonka kanssa olen pelannut, Jokinen kiitteli.
- Ylilatautumisen varaa ei ole Ruotsia vastaan. Se vaan on niin, ettei olympiafinaaliin voi valita vastustajaansa.
"Loistavaa
viisikkopeliä"
Puolustaja Toni Lydman kehui Suomen yhtenäistä ilmettä.
- Loistavaa viisikkopeliä ja viisikkopuolustusta. Tiedettiin, että Venäjä luistelee kovaa, mutta pysyttiin hyvin kyydissä mukana. Venäjän hyökkääjät tykkää vähän haastaa ylhäällä, mutta nyt pidettiin ne kurissa eikä otettu turhia jäähyjä.
- Ruotsia vastaan riittää, kun saadaan jalat liikkumaan ja pidetään viisikkopeli kunnossa, Lydman suunnitteli.