Lehtitalojen tavoite postilain uudistuksessa on varhaisjakelun varmistaminen ja jakeluhinnan pitäminen kohtuullisena myös haja-asutusalueilla.
Postilain uudistamista pohtinut työryhmä esittää postipalvelujen kilpailun helpottamista ja yritysten alalle tulon madaltamista. Tavoitteena on silti varmistaa postiliikenteen yleispalvelu ja saatavuus koko maassa. Uusien yritysten tuloa alalle edistetään karsimalla postiyritysten nykyisiä velvollisuuksia. Tätä perustellaan EU-direktiivin toteuttamisella vuoden loppuun mennessä, mutta myös alan murroksella.
Yleispalvelu määrittää postipalvelujen vähimmäistason, joka on kirje, joka voi viipyä matkalla kaksi päivää. Yleispalvelun velvoite on tällä hetkellä valtio-omisteisella Itella Oy:llä. Lain soveltamisalaan kuuluisivat jatkossa osoitteellisten kirjelähetysten ja yleispalvelupakettien välittäminen.
Sen sijaan yritysposti, kuten lehtijakelu, jäisi soveltamisalan ulkopuolelle.
Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän esitys haluaa varmistaa sen, että postin peruspalvelut saadaan koko maassa kohtuullisin ehdoin.
Postityöryhmän rinnalla työskentelevä, lehtijakelua toukokuun loppuun asti selvittävä selvitysmies arvioi väliraportissaan, että lehtijakelua ei tarvitse ottaa postilainsäädännön ja yleispalveluvelvoitteen piiriin. Tämä mahdollistaa periaatteessa sen, että jatkossa haja-asutusalueilla voitaisiin parantaa varhaisjakelua kirjepostin ja lehtien aamujakelun yhdistämisellä, kun kirjeen jakonopeudeksi tulee kahden yön yli jakelu.
Selvitysmies uskoo, että uusi järjestelmä edistää kustannustehokkaita lehtijakelun markkinoita. Näin varmaan tapahtuukin asutuskeskuksissa ja kaupungeissa, joissa Itella saa varautua kovenevaan kilpailuun. Kermankuorinta keskittyy jatkossa jo ennestään kustannuksiltaan tehokkaimmille alueille.
Tilanne on tyystin toinen, kun puhutaan haja-asutusalueista, joissa postilaatikon väli voi olla useita kymmeniä kilometrejä. Sinne ei ole odotettavissa hintoja laskevaa kilpailua. Pelkona on, että jakelukustannukset haja-asutusalueilla nousevat kohtuuttomiksi. Kilpailun hallittu avaaminen on paikallaan, mutta ei kohtuuttomin kustannuksin.
Odotettavissa onkin, että Tampereen eteläpuolisilla alueilla palvelunsaajat hyötyvät alenevista hinnoista, mutta linjan pohjoispuolella hinnat kallistuvat.
Kaupallista media kuristetaan nyt monelta taholta. Lehtitalojen taloutta rasittaa, jos haja-asutusalueiden jakelu käy ylivoimaisen kalliiksi. Samaan aikaan Yleisradion rahoituksessa puhutaan asuntokohtaisesta veroluonteisesta maksusta tai budjettipohjaisesta rahoituksesta.
Molemmat mallit antavat Yleisradiolle mahdollisuuden kilpailla julkisin varoin muun muassa sähköisessä mediassa kaupallisen median kanssa, ilman rajoituksia tai suurempia velvollisuuksia.
Siksi riippumaton julkisen palvelun neuvosto on välttämätön Ylen uudistuksessa. Perusteltua voisi olla, että yhdenvertaisuuden nimissä myös kaupallinen media saisi budjettirahaa sähköiseen sisällöntuotantoon.
Päättäjien tehtävä eduskunnassa on huolehtia, että moniarvoisella medialla on mahdollisuudet toimia koko maassa. Sanomalehdistön mahdollisuudet toimia on turvattava myös harvaanasuttujen ja pitkien välimatkojen maakunnissa.
Jakelusta ei saa tulla pullonkaula, joka kuristaa sanomalehdistön toimintaa kohtuuttomasti. Asia on hoidettavissa lainsäädännöllä, tukipolitiikalla, järkevällä yhteisjakelulla tai näiden yhdistelmällä.