Useimmiten ne olivat suttuisia valokopionivaskoita. Niissä roihahtelivat maailmantuska ja kaveripiirin sisäiset vitsit.
Kieliopista ei pidetty turhan tarkkaa lukua. Kirotusvirheiytä sai sivuille jäädä.
Kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa ilmestyi pienlehtiä ensimmäisessä punkaallossa 1970-luvun lopulla. Eräiden laskelmien mukaan satoja.
Monistettu ja niitattu lehti saattoi elää vain parin numeron verran. Liikkeelle paneva voima oli into.
"Takana oli suuri määrä puhdasta intoa. Mitään yhtenäistä punkaatetta ei ollut vaikuttimena. Tee se itse -meininki oli tärkeintä", sanoo kuvataiteilija Jyrki Mäki, joka oli tekemässä Oulussa ilmestyneitä Maamiehen Ystävää ja Isänmaan Ystävää.
"Piti vaihtaa nimeä, että sai tehdä kaksi ykkösnumeroa", Mäki selvittää.
Helppo tehdä, mutta...
Radiopuhelinten laulajana tunnettu Mäki selaa lehtipinoa, jossa lepäävät muun muassa Haukiputaalla tehty Ufo, oululaiset Tilt-Zeitung ja Anonyymi Mustetahra sekä haapajärvinen Klooni.
"Lehtiä oli helppo tehdä. Ne kirjoitettiin käsin ja koko kaveripiiri oli mukana. Osa kirjoitti, osa kuvitti, osa hengaili", Mäki muistelee.
Kopiointi oli haastavin tehtävä, sillä siihen tarvittiin rahaa. Mäki sanoo painatusvaiheen vieneen paljon aikaa juuri sopivan kopioliikkeen etsimisen vuoksi.
"Jostakin piti löytää niin edullinen kopiolaitos, että taskurahat riittivät. Muistelen Karjasillalla sellaisen olleen, ja siellä ramppasi punklehtien tekijöitä", Mäki nauraa.
Haapavedellä kerrotaan sattuneen, että halvimmalla kopiot sai peruskoulun yläasteen koneella. Opettajat kuitenkin kielsivät Niuho-lehden painamisen, koska pitivät sisältöä epäilyttävänä.
Lehden tekijät valittivat koulutoimen johtajalle, että "nuorison harrastustoimintaa kavennetaan". Johtajalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kävellä opettajien yli ja antaa lupa harrastaa xeroxia.
Musiikista liikkeelle
Mäki huomaa erään asian, joka yhdistää lehtiä ruostumaan päässeiden niittien lisäksi.
"Niin kuin näkee, kaikki lähti punkmusiikista."
Toden totta. Kaikissa lehdissä on haastateltu samat bändit ja niissä arvostellaan samoja levyjä. Jokaisessa lukee avausaukeamalla, että sisälmysluettelo.
Lehtiä tekivät useimmiten koululaiset ja lukiolaiset, joita yhdisti musiikkimaku. Kauko Röyhkän päätoimittama Tilt-Zeitung poikkeaa joukosta.
Zeitung nimeää itsensä kannessa "suomalais-ugrilaiseksi syyshyökkäykseksi". Jutuissa käytetään sivistyssanoja ja pohdiskellaan filosofisia kysymyksiä.
"Tilt-Zeitungilla oli kova maine. Se oli asiallinen ja sisälsi kirjakritiikkejä, elokuva-arvosteluja ja sen sellaista. Se olikin yliopistoälykköjen tekemä", Mäki huomauttaa.
Sadat pienlehdet eivät olisi syntyneet ilman niin sanottua sosiaalista tilausta. 15 vuotta sitten, ennen internetiä, ei ollut muuta väylää saada ääntään kuuluviin.
"Valtamedia käsitteli punkliikettä pintapuolisesti. Suosikin kaltaiset lehdet taas vääristelivät koko touhua. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tehdä omia lehtiä ja myydä niitä kädestä käteen," Mäki sanoo.
Olipa kerran punk -juttusarjassa pureudutaan siihen, miten punk rantautui 30 vuotta sitten Suomeen ja millaiset jäljet se jätti suomalaiseen kulttuuriin. Sarjan aiemmat osat on julkaistu 2.10 ja 6.10.