Leningrad Cowboys Oulun pesäpallostadionilla 6.6.
Läheltä katsoen asiat tuntuivat luistavan.
Iso ja näyttävä yhtye syyti lavalta rockklassikkoa toisensa perään. Yleisö velloi hyväntuulisena ja jopa suuren muovilehmän raahaaminen lavalle huvitti. Että ne pojat keksivätkin.
Muutaman kymmenen taka-askeleen jälkeen tunnelma kävi väljemmäksi ja seesteisemmäksi.
Leningrad Cowboysin ammattimuusikoilta soitto sujui kuitenkin hyvällä huumorilla ja ensimmäisen puolen tunnin aikana versioidut Sweet Home Chicago, Gimme All Your Lovin', Easy Livin' ja Lenny Kravitzin American Woman herättivät vastakaikua. Myös yhtyeen oma Space Tractor -hoilaus kävi laatuun.
Kaikkein kalutuimpien rockhittien, slaavilaisen poljennon ja tahallisen kankean englanninkielisen vitsailun varaan rakentunut tunnelma taittui jossain miksauspöydän tuntumassa. Loppuosa yleisöstä kierteli siellä täällä ja VIP-tilat ja anniskelualueet kiinnostivat. Pääkatsomossa näkyi moni hytisevän kylmissään.
Vuonna 1997 Oulun pesäpallostadionilla vierailleen Leningrad Cowboysin riveissä oli Veeti Kallion tapaisia monista yhteyksistä tuttuja tähtiä. Perjantaina samassa paikassa nähty ryhmä koostui asiansa osaavista, mutta hieman nimettömimmistä muusikoista.
Pääsolisti Tipe Johnsonilla on kokemusta useista coverbändeistä, vaihtelevin tuloksin vitsiä murjonut kakkossolisti Tuomas Uusitalo tunnetaan myös näyttelijänä ja kitaristi Tomi Vartiainen on tuttu jazzkuvioista ja muun muassa Nylon Beatista. Perkussionisti Juuso Hannukainen nähtiin Oulussa äskettäin Don Johnson Big Bandin riveissä.
Rockin' In The Free Worldin 11-jäseninen bändi soitti tukkoon, mutta esimerkiksi aiemmin Lenni-Kalle Taipaleen bändissä vaikuttaneen basisti Timo Tolosen työskentely oli nautittavaa läpi illan. Tolosen ja niin ikään Taipaleen bändissä soittaneen rumpali Sami Järvisen yhteistyö sujui.
Lisäksi illan kahden tunnin lainakappalepainotteisessa vyörytyksessä kuultiin monenkirjavien sovitusten ryydittämänä muun muassa Enter Sandman, Let There Be Rock, Ghostbusters, Paradise City, Delilah ja yhtyeen oma hitti Where's The Moon. Kaikki tämä yhdessä Cowboys-huumorin kanssa saattoi hermot äärimmäiselle rasitukselle.
Edukseen erottui koskettimiensa takaa solistiksi saapuneen Mauri Suménin tulkitsema No Woman No Cry. Kananmunan kokoiset puuhelmet hölskyen valkoisessa hellepuvussa tanssahdelleen Suménin suorituksessa oli kirveellä veistettyä Viktor Kalborek -meininkiä.
Järjestäjät ilmoittivat lippuja myydyn noin 8000. Silmämääräisesti arvioiden ihan kaikki lipunomistajat eivät tainneet konserttiin saapua.