Riihimäen vangitsemisoikeudenkäynti oli vetänyt paikalle lehdistön lisäksi kourallisen muita kiinnostuneita. Hekin halusivat nähdä vilauksen nuorukaisista, joita epäillään raskaimmista mahdollisista rikoksista.
Näkymät jäivät vähiin, sillä syytetyt tuotiin käräjätalolle poliisiauton tummennettujen ikkunoiden takana noin varttitunnin välein.
Autosta oli muutamia askelia käräjätalon takaovelle, ja tällöin epäillyt peittivät kasvonsa mahdollisimman tarkoin lippulakilla, hihoilla ja jopa viltillä. Virkavalta antoi suojautumisapua.
Parikymmenpäinen lehdistö velloi ulkoa sisään ja päinvastoin etsiessään kuvakulmia ja tiedonmuruja.
Kutakin epäiltyä pääsi katsomaan salissa hetken takaapäin. Todettavissa oli, etteivät nämä nuoret miehet mitenkään eroa ikätovereistaan ulkonäöltään tai vaatetukseltaan.
"Jos hyvästä perheestä voi tulla hyvä poika, minun päämieheni on tyyppiesimerkki", totesi yksi asianajajista käytävällä. "Nyt on tapahtunut jotakin täysin käsittämätöntä. Se tuli perheellekin kuin salama kirkkaalta taivaalta."
Asianajajat pysyivät vaitonaisina, koska tutkinta on kesken ja vangitsemisoikeudenkäynti ja -aineisto julistettiin salaiseksi syytteen käsittelyyn saakka.
Pikakommenteista selvisi, että epäillyt ovat katumapäällä. Jonkun sanottiin voivan hyvin, toisen kärsivän masennuksesta. Nuoret ovat saaneet tavata asianajajiaan ja perheenjäseniään.
Käräjäoikeuden edessä pihapenkillä istuivat 16-vuotiaat Jaakko ja Mikko reppu selässään. He olivat keksineet koulun ruokatunnille parempaa käyttöä ja lähteneet katsomaan oikeuteen joutuneita ikätovereitaan.
"Kyllä tästä paljon puhutaan kotona ja koulussa."
Mikko luonnehti tapahtumasarjaa ”aika hurjaksi”. Jaakko lisäsi järkyttävän. Mikon mielestä tekijöiden pitäisi saada kova rangaistus.
Kummallakaan nuorella miehellä ei ollut käsitystä siitä, miten vastaavat teot estettäisiin. Sellaisesta ei ole kaverien kesken puhuttu.