"Perheellä on suuri merkitys siinä, tullaanko säännölliseksi lehdenlukijaksi", toteaa yhteiskuntatieteen lisensiaatti, toimittaja Anita Kärki. Hänen sanomalehtien lukemista käsittelevä väitöskirjansa tarkastetaan lauantaina Jyväskylän yliopistossa.
Nuorisoa kosiskelevia sanomalehtiä Kärki muistuttaa vanhempien esimerkin voimasta: elleivät vanhemmat lue lehtiä tai edes tilaa niitä, eivät nuoret opi lehdenlukijoiksi. "Paradoksaalisesti voi sanoa, että jotta saataisiin nuoria lukijoita, ei pidä unohtaa keski-ikäisiä. Täytyy muistaa koko paketti."
Yleensäkin ottaen Kärki korostaa, että sanomalehden lukijaksi tuleminen edellyttää muita, läheisiä lukijoita.
Paikallisuus tärkeää
Anita Kärjen tutkimusaineistona oli 213 omaelämänkerrallista tekstiä, joissa kirjoittajat kertovat sanomalehtien roolista elämässään aina lapsuudesta nykyhetkeen. Tuloksena syntynyt väitöskirja Sivusta seuraten - sanomalehti lukijoiden kertomuksissa tarkastelee ennen kaikkea, miten sanomalehtiä luetaan, ei niinkään, mitä niistä luetaan.
Silti sisältökysymykset nousevat esiin paikallisuuden merkityksen kautta. Oman lähialueen tai entisen kotiseudun asiat ovat lukijoille tärkeitä. Perinteisen tiedonvälitystehtävän ohella paikallisjutut palvelevat yhteisöön kuulumisen tarvetta.
"Niitä lukiessa voi tuntea väljää, hiljaista yhteisöllisyyttä. Jonkin torigallupin voisi tehdä periaatteessa mistä vain, mutta kyllä paikkakunnalla näyttäisi olevan merkitystä."
Halu kokea me-henkeä korostuu pienten paikallislehtien lukijoilla, ja niitä tilataankin paljon ilmestymispaikkakunnan ulkopuolelle.
Lehtiä osataan epäillä
Sisällöstä riippumaton on sanomalehden merkitys arkirutiinin osana. "Jännä juttu on, että vaikka lehdistä luetaan ikäviä ja turvattomuutta herättäviä asioita, rutiinit luovat turvallisuutta. Ne kokoavat ja jäsentävät lukijan maailmaa", Kärki erittelee.
Usein sanomalehti kuuluu erottamattomasti aamiaispöytään. Tuolloin lukeminen toimii eräänlaisena siirtymäriittinä, kun lukija lähtee kodin yksityisyydestä julkiseen maailmaan, työhön tai kouluun.
Kärjen mukaan lehtitalojen kannattaakin huolehtia aamujakelusta, jottei pöytään jäisi avointa tonttia kilpailijan täytettäväksi.
Iäkkäiden kirjoittajien muistot puolestaan paljastavat, että vielä sotien jälkeen sanomalehtiin suhtauduttiin juhlallisemmin. "Lehden lukeminen oli enemmän yhteisöllinen tapahtuma, perheyhteisöä korostava. Karrikoiden isä istui kiikkustuolissa ja luki ääneen lehteä muille."
Nyttemmin lukeminen on muuttunut individualistiseksi huilaushetkeksi, jolloin paetaan omaan rauhaan perheenjäseniä ja velvollisuuksia.
Lisäksi suhtautuminen lehtien sisältöön on muuttunut vuosikymmenien mittaan, kun median paisuminen on lisännyt vaihtoehtoisten näkökulmien määrää. "Painettu sana ei ole enää jumalan sanaa, vaan sitä osataan arvioida, epäillä, punnita ja vertailla", tutkija kertoo.