Muhos Nyt tarkkana siellä Hiihtoliitossa. Tutkikaa suurennuslasin kanssa vuonna 1994 syntyneiden hiihtäjätyttöjen lahjakkuudet.
Tuossa vuosikerrassa saattaa lymytä tulevaisuuden arvokisamitalisti.
Ai, että onko tälle väitteelle tieteellistä todistetta?
Tässä ne todisteet istuvat Muhoksella Senja Nuolikiven vieraana. Sohvalla on laitimmaisena Siiri Rantanen, syntynyt vuonna 1924. Toisella puolella on Marjatta Kajosmaa, syntynyt vuonna 1938. Sitten on Hilkka Riihivuori, syntymävuosi 1952, ja ryhmän kuopuksena Marjut Rolig, jonka passiin on merkitty vuosi 1966.
Legendaa kerrakseen: nelikolla on 26 arvokisamitalia viideltä eri vuosikymmeneltä.
Kyllä suomalaisessa naishiihdossa täytyy olla olemassa jonkinlainen 14 vuoden kierto.
Toki muistakin vuosikerroista löytyy naisia, jotka ovat saaneet lankut liikkumaan. Esimerkiksi tapaamisen emäntä Senja Nuolikivi, joka toi arvokisoista Muhokselle kaksi viestipronssia.
Miten tällainen määrä suomalaisen urheilun historiaa on saatu kokoontumaan Oulujoen varteen? Jäljet johtavat maaliskuun alkuun, kun viisikko kävi hiihtämässä Sveitsin St. Moritzissa Engadinen maratonin - nuorimmat kokonaisen ja kokeneemmat puolikkaan. Nuolikivi päätti, että ryhmä kokoontuu myös kesällä Muhoksella.
Ja niinpä kauniina elokuun viikonloppuna Ketolaojantiellä on syöty hyvin, saunottu, pulahdettu veteen, vaihdettu kuulumisia ja muisteltu menneitä.
"Eihän siinä meinannut malttaa mennä nukkumaan ollenkaan", Kajosmaa hymyilee.
Ikäero häipyy
Muistellaan toki vielä lisää menneitä, mutta aloitetaan puolen vuoden takaa helsinkiläisestä hotellihuoneesta, jonne ryhmä kokoontui Keski-Euroopan matkaa varten. Siellä hiihtäjättäret sovittivat sponsorin lahjoittamia asusteita maratonia varten.
"Se tunne oli juuri sellainen kuin olisimme olleet lähdössä taas olympialaisiin. Yhteishenki on sellainen, että porukkaa ei jätetä", Nuolikivi innostuu ja muut nyökkäävät.
Ryhmä hiihti Engadinen maratonin maastohiihdon kuningattarien nimellä. Arvokkaana keulakuvana eteenpäin sivakoi Siiri "Äitee" Rantanen, 83-vuotias esimerkki liikunnan merkityksestä ihmiselle.
"Siiriä piti jarrutella ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana. Tuskailimme Marjatan kanssa kaukana takana, että eihän tästä tule mitään, jos hiihdämme näin kovaa vauhtia", Nuolikivi nauraa.
Vielä kolme vuotta sitten Rantanen sujutteli Finlandia-hiihdon läpi.
"Oliko se nyt 72 vai 75 kilometriä", hän huitaisee kädellään.
Riihivuori lisää, että reitillä oli muutamia kalpeita hiihtäjiä.
"Sanoivat, että Siirikin meni ohi."
Tällaista hyväntuulista rupattelua se on, kun legendat kohtaavat.
"Ikäero häipyy kokonaan pois", Rolig vahvistaa.
Puulla ja liisterillä
Jutut eivät lopu kesken. Ennen sukset olivat puuta, naiset rautaa - ja voitelu jostain siltä väliltä. Siis puusukset jalassa ja paakut suksien pohjalla.
"Siihen aikaan ei ollut mitään voiteluryhmiä. Se oli suurin piirtein sitä, että 'voidelkaa nyt vaikka joku yhdistetyn porukasta noiden tyttöjen sukset'", Rantanen muistaa.
"Ja miksihän se koko suksi piti voidella liisterillä. Olisihan puusuksessakin riittänyt se keskikohdan pitovoide", Riihivuori ihmettelee.
Aikoinaan sauvat olivat liian lyhyitä. Kun Rolig nousi huipulle, niin ne olivat liian pitkiä. Rolig sai hiihtää lasikuidun päällä, mutta joutui opettelemaan 1980-luvun puolivälissä luistelutyylin perinteisen rinnalle.
"Luistelin ensimmäisen kerran nuorten MM-hiihdoissa 1985. Eihän se kovin hyvin mennyt", hän hymähtää.
Rantanen oli 1950-luvun urheilutähti. 1960-luvun lopussa hän kannusti ja antoi Kajosmaalle sysäyksen ottaa askeleen kohti kovempia tavoitteita, arvokisamitaleja. Kajosmaa oli puolestaan jo kokeneempaa kaartia, kun nuori lupaus Riihivuori nousi maajoukkueeseen.
Näin viestikapula vaihtuu sukupolvesta toiseen ja vie suomalaista naishiihtoa eteenpäin.
"Lopetin vuonna 1982. Muistan, kuinka katsoin nuorten sarjassa yhtä lupaavaa tyttöä, josta näki, että hänestä tulee vielä jotain", Riihivuori nyökkää Roligia, Albertvillen olympiavoittajaa, kohti.
Tyylit muuttuvat, välineet vaihtuvat, mutta perinne säilyy. Laiturilla kameralle hymyilee viisi vuosikymmentä suomalaisen naishiihdon historiaa.
Takana Oulujoki on täysin tyyni.