Oslo Her er Philip Boit!
Holmenkollenin kuuluttaja panee parastaan ja yleisö vastaa huudolla. Ei ole epäilystäkään, kuka on miesten 10 kilometrin karsinnan kuuluisin hiihtäjä ja kansansuosikki.
Kenialainen Boit nousi kuuluisuuteen jo vuoden 1998 olympialaisissa Naganossa. Hän osallistui 15 kilometrin kilpailuun ja jäi alkeellisen tyylin siivittämänä viimeiseksi. Sen jälkeen Boit on ollut tuttu näky arvokisoissa.
Nyt hän on 39-vuotias konkari ja viimeisissä kisoissaan. Ura loppuu Holmenkollenilla.
Karsinnassa ladulle pääsee ensimmäisenä venezuelalainen Bernardo Baena. Kenian ylpeyden vuoro on seuraavana. Boitin tekniikka on parantanut vuosien varrella merkittävästi ja mies sivakoi matkaan säällisellä perinteisellä tyylillä.
Yhtäkkiä hänen vierellään juoksee mies, jonka jokainen hiihdon ystävä tunnistaa. Sehän on Björn Dählie, kaikkien aikojen mitalirohmu!
On syytä selventää hieman kuviota. Maailman parhaimman, Dählien, ja maailman huonoimman, Boitin, tarina sai alkunsa jo Naganon kisoissa.
Kisan voittanut Dählie odotti maalialueella vesisateessa Boitia, jotta pääsisi halaamaan kenialaista kannustuksen vuoksi.
"Hän on erityinen ihminen minulle. Myöhemmin hän nimesi poikansa minun mukaani. Se on minulle kunnianosoitus", Dählie selvittää Holmenkollenin media-alueella.
Dählie Boitille tuskin löytyy kaimaa tästä maailmasta.
Dählie on jakanut Boitille vinkkejä ja neuvoja vuosien ajan. Miltä kenialaisen tekniikka näytti ennen MM-kisoja?
"Melko hyvältä. Hän on nyt harjoitellut hyvin kahden kuukauden ajan ja hänen hiihtonsa on paljon parempaa - varsinkin alamäessä. Olisin antanut hänelle neuvoja myös voitelemiseen, mutta Philip ei kuulemma enää tarvitse ohjeita, koska hänen uransa loppuu", Dählie nauraa.
Tuolla numero kaksi menee sillan päällä. Entinen jumbohiihtäjä on petrannut tuloksiaan, sillä Boit on ajanut jo Venezuelan pojan kiinni heti alkumatkasta.
Her kommer Philip Boit, kuuluttaja karjuu ja kansa riemastuu. Liput liehuvat ja ihmiset riehuvat, kun Boit kaartaa ensimmäisen kerran stadionille.
Norja on todellakin hiihtomaa, sillä karsinnassa on paikalla arviolta muutama tuhat katsojaa.
Miesten karsinnassa on mukana 48 kilpailijaa. On venezuelalaisia, brasseja, unkarilaisia, israelilaisia, brittejä ja kreikkalaisia.
Ja esimerkiksi nuori iranilainen Abolfazl Savei, joka kuvautti itsensä ennen kilpailua kuningas Olavi Viidennen hiihtopatsaan luona. Nyt Savei taistelee numerolla seitsemän monen miehen ryppään keskellä ja joutuu antamaan latua nopeammille.
Samassa joukossa kamppailee irlantilainen Rory Morrish, jolla on allaan ehdat puusukset.
"Aika jäätävä kaveri", kisaa sivusilmällä seuraava Suomen joukkueen sprintteri Martti Jylhä kuvailee Morrishin ratkaisua.
No, Morrish on asunut Norjassa jo vuosikymmenen ajan. Kyseessä taitaa olla enemmän mainoskikka kuin todellinen tarvikepula.
Boit pääsee maaliin ensimmäisenä hiihtäjänä. Konkari on todella iskussa, sillä hän jättää lopputuloksissa taaksensa kuusi hiihtäjää.
Huonoimman ajan saa Venezuelan Baena, joka häviää karsinnan voittaneelle Uuden-Seelannin Benjamin Koonsille yli 14 minuuttia.
Baenalla kuluu 10 kilometrin matkaan aikaa - erittäin vaativassa maastossa - rapiat 44 minuuttia. Se on tällä radalla hyvän kuntoilijan merkki.
"Ensimmäisessä kymmenen kilometrin kilpailussa minulla meni aikaa melkein tunti. Nyt tuntui hyvältä", Baena kertoo.
Mikä on näiden hiihtäjien tarina? Niissä tarinoissa on paljon positiivista hulluutta, iso määrä kovaa harjoittelua ja monen raja-aidan kaatamista tahdonvoimalla.
Yksi tarinoista on naisten kisaan osallistuneen Brasilian Jaqueline Mouraon. Hän osallistui Ateenan ja Pekingin olympialaisiin huipputason maastopyöräilijänä. Vancouverissa hänestä tuli maansa ensimmäinen urheilija, joka on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin.
"Kokeilin suksia ensimmäistä kertaa 27-vuotiaana harjoitteluleirillä Kanadassa, kun en sääolosuhteiden vuoksi voinut tehdä mitään muuta. Kanadalainen mieheni Guido Visser osallistui hiihtäjänä Naganon olympialaisiin 1998", Belo Horizontesta kotoisin oleva Mourao pohjustaa.
Nyt Mourao asuu miehensä kanssa Quebecin lähellä kanadalaisen huippuhiihtäjän Alex Harveyn naapurissa. Hänen tarinansa saa vielä uuden käänteen, kun Mourao kertoo synnyttäneensä poikavauvan, esikoisensa, vain neljä kuukautta ennen MM-kisoja.
"Aloitin harjoittelun vain viikon synnytyksen jälkeen. Aluksi se oli vaikeaa, koska esimerkiksi rintaruokinta vie paljon energiaani. Olen onnellinen, että olen päässyt näin hyvään kuntoon."
Todellakin. Brassi sijoittuu seitsemänneksi, joten hän pääsee lähtöviivalle myös varsinaiseen kymmenen kilometrin kilpailuun. Mikä on tavoitteesi?
"Selviytyä", hän nauraa.
Ai niin, vielä yksi juttu. Mourao hoksasi ampumahiihtäjien leirillä, ettei ampuminen niin vaikeaa olekaan. Niinpä hän on jo ehtinyt osallistua IBU-cupin osakilpailuun Kanadassa.
Eli Sotshi 2014, ampumahiihto ja Jaqueline Mourao.