-- Hahahah! Mahtava ilme, naureskelevat toisilleen yläasteikäiset Matias Seppä, Samuli Ala-Lahti, Janni Markkula, Minna Saarenmäki ja Aleksi Falk ja tuijottavat tiiviisti tietokoneen ruutua.
Vaikka Suomen kesä on kauneimmillaan ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, kiinnostaa tietokoneen ruutu ulkoilmapuuhia enemmän. Ja ihmekös tuo, sillä eipä sitä ihan joka päivä pääse omaa elokuvaa editoimaan!
Isonkyrön Tuuralan vanhan kyläkoulun atk-luokassa onkin päällä täysi tohina. Nuorten elokuvaleiri lähestyy loppuaan ja nuorten itse tekemä seikkailufilmi on saatava valmiiksi.
Orpokoti pulassa
Orpokodin lapset ovat pulassa, sillä kodin rahat ovat loppu ja orpokodin toiminta uhattuna. Lapset näkevät etsintäkuulutuksen roistosta, jonka löytymisestä luvataan palkkioksi paljon rahaa. Niinpä orpolapset päättävät lähteä joukolla jahtaamaan roistoa. Näistä lähtökohdista käynnistyy elokuvaleirillä tehty lyhytelokuva.
Viisi päivää kestäneen leirin aikana seikkailuelokuva tehtiin valmiiksi asti. Maanantai käytettiin juonen ideointiin ja kohtausjärjestyksen laadintaan, tiistaina aloitettiin kuvaus ja loppuviikosta elokuva editoitiin esityskuntoon. Viime viikolla pidetyllä leirillä 15 pohjalaisnuorta pääsi tutustumaan elokuvanteon eri vaiheisiin. Kaikki halukkaat saivat kokeilla niin näyttelemistä ja ohjaamista kuin kuvaamista ja leikkaamistakin.
-- Minä pidän ohjat käsissäni ja paketin kasassa. Muuten nuoret saavat tehdä tästä ihan omannäköisensä jutun. Tärkeintä olisi, että nuoret voisivat saada leiriltä kipinän tähän harrastukseen, kertoo leirin ohjaajana toiminut Turkka Korkiamäki.
Ensi-ilta edessä
Korkiamäen mukaan leirillä tärkeintä on tekemisen ilo. Tiukalla aikataululla ei kovinkaan syvälle elokuvanteon saloihin voi perehtyä, mutta perusasioita elokuvanteon lomassa pystyy opettamaan.
Esimerkiksi 14-vuotias Matias Seppä kertoo oppineensa leirillä kameran kohdistamisen, samoin editoinnin perusniksit alkavat jo olla hanskassa. Leirillä opittuja asioita on hyvä jatkaa kotona Kauhavalla, sillä Matiaksella on oma videokamera, jota hän myös käyttää kertomansa mukaan ahkerasti.
Matiaksen kaveri, isokyröläinen Samuli Ala-Lahti, on puolestaan kunnostautunut näyttelijänä. Elokuvan teosta mielessä pysyy varmasti ainakin se, kun hänet käärittiin kokonaan sideharsoon:
-- Minä olen elokuvan pahis, jota lapset ajavat takaa. Lopulta jään kiinni ja eihän siinä minulle kovin hyvin käy, selvittää Ala-Lahti sideharsoepisodin taustoja.
Matiaksen ja Samulin mielestä leiri on muutenkin ollut tosi kiva juttu. Itseilmaisu on heille molemmille tärkeää, mutta pienemmillä paikkakunnilla harrastusmahdollisuuksia ei ole samassa suhteessa kuin isoissa kaupungeissa. Eipä ole siis ihme, että pojat suunnittelevat osallistuvansa leirille myös ensi kesänä. Poissuljettua ei ole sekään, että tuleva ammatti löytyisi teatterin, elokuvan tai television parista.
Vaikka leiri on jo tämän kesän osalta loppunut, on leiriläisillä edessään vielä yksi jännittävä kokemus, kun heidän itse tekemänsä elokuvan ensi-ilta pidetään heinäkuun 12:nnen päivän iltana Pohjankyrön talolla Isossakyrössä.