Elokuvat Rendel, Suomi 2017. Ohjaus: Jesse Haaja. Pääosissa: Kris Gummerus, Rami Rusinen, Renne Korppila. – Plaza & Star, Oulu.
Supersankaritarinat ovat tätä nykyä Hollywoodin suurin rahasampo ja joka puolella vastaan tuleva populaarikulttuurin ilmiö. Oli kai vain ajan kysymys, milloin Suomessa tehdään genrestä oma versionsa.
Siitä huolimatta, että meillä pelataan pikkurahoilla ja suomalaisen tarinankerronnan valtavirta on realismi. Onhan Suomea kuitenkin joskus väitetty Euroopan amerikkalaistuneimmaksi maaksi.
Rendel on mainostoimistoyrittäjä Jesse Haajan koulupoikana vihkoonsa piirtämä hahmo. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin Haaja työryhmineen on pakertanut hahmosta elokuvan, ilman elokuvasäätiön tukia. Saavutus sinänsä, mutta valitettavasti tähän nuoruuden haaveen toteutumiseen ei voi suhtautua lämpimästi. Rendel on tympeä tuotos.
Nimihenkilö (Kris Gummerus) on vaitelias naamioitu kostaja, joka iskee VALA-rikollisjärjestön katalia puuhia vastaan. Kunnollisten stunttien ja erikoistehosteiden puutteessa elokuvan toiminta on sadistista, yliampuvien ääniefektien ryydittämää hakkaamista. Käsikirjoituksen kekseliäin idea on kuljettaa Rendelin syntytarinaa rinnakkain nykyhetken kanssa, mutta muuten tarina on sakeaa kliseesoppaa karikatyyrimaisine henkilöineen.
Onnettominta on, että itsetarkoituksellinen väkivallalla mässäily nousee Rendelin ainoaksi olemassaolon syyksi. Pikkulapsen murhan näyttäminen osoittaa erityisen huonoa harkintakykyä.
Visuaalisesti Rendelissä on alleviivaavaa pröystäilyä, jossa niukoista resursseista on revitty kaikki irti, mutta elokuvan kohtauksissa piisaa myös kiusallista kömpelyyttä.
Mukana on ammattilaisia, kuten yksi käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari sekä säveltäjä Tuomas Kantelinen. Lopputulos jää kuitenkin amatöörimäiseksi, ja ennen kaikkea eetokseltaan luotaantyöntäväksi.
On vaikea hahmottaa, miksi tällainen karvalakkiversio supersankarista vetoaisi, ellei sitten kotimaisuutensa tähden. Rendelin päheä naamio on elokuvan ainoa kansainväliset mitat täyttävä elementti.