Edellä mainittujen lisäksi tiimiin kuuluivat maskeeraaja Eija Juutistenaho ja poikaa näyttelevä Juuso Saarela.
Ennen:
Kuvallista viestintää opiskeleva Henri Turunen kuulee kilpailusta ja saa opiskelukaverinsa Maija Laineen innostumaan. Ryhmää aletaan koota, ja siihen tulee sekä OAMK:n opiskelijoita että muutama ulkopuolinen. Etukäteen pystytään päättämään vain kunkin tehtävät.
Perjantai kello 19
Tuottaja Maija Laineen ystävä Katariina Suopajärvi on edustanut joukkuetta avaustilaisuudessa Helsingissä. Hän soittaa ja kertoo, mitä elokuvan on pidettävä sisällään. Ohjaaja-käsikirjoittaja Henri Turuselle annetaan tunti "toipumisaikaa".
Kello 20
Yhteinen aivoriihi alkaa. Runko hahmottuu pikkutunneille tultaessa: elokuva kertoo eläkeläismiehestä, jota muistot vainoavat.
Lauantai kello 1
Henri jää yksin työstämään käsikirjoitusta. Hän soittaa naisroolia näyttelevälle Marjo Toivoselle ja kertoo pääpiirteet. Puvustaja-lavastaja Maija Pihlaja, tuotantoassistentti Ulla Hämeenaho ja Maija L. lähtevät etsimään puvustusta ja tarpeistoa. Se onnistuu aamuyöstä, koska tuttu on töissä Pelastusarmeijalla.
Kello 4
Henri, Maija L, kuvaaja-editoija Jussi Finnilä ja äänisuunnittelija Antti-Jussi Kortesoja miettivät kuvakäsikirjoitusta. Kaikki ovat pihalla olemattomien unien takia. "Vielä matkalla Liminkaan tuntui, ettei yhtään tiedä, mitä on tekemässä."
Kello 6
Saavutaan kuvauspaikalle, omakotitaloon Limingassa. Anssi Lautamo ja Juuso Laatio rakentavat valaistusta. Lavastus, meikkaus ja puvustus. Kamerastatiivi on väärä ja himmentävää kalvoa puuttuu - tuotantoassistentti pyörähtää Oulussa.
Kello 9-18
Kuvaukset sujuvat kohtuullisen kivuttomasti. Tosin ohjaaja ja kuvaaja saavat vuoroin kirkkaita skarppauskohtauksia, vuoroin hortoilevat puoliunessa. Iltapäivällä selviää, että ääniroolin tekijä ei pääse paikalle. Pelihousujen repimiseen ei ole aikaa, joten valomies Anssi Lautamo tekee roolin lennosta.
Lauantai-illasta pikkutunneille
Ohjaaja on päättänyt leikata alustavan version, mikä ei yli 30 tunnin valvomisen jälkeen käykään ihan helposti. Äänisuunnittelija tekee ääniä yhtä aikaa. Kello 4 aamuyöllä käsillä on jonkinlainen alustava versio, joka on vielä minuutin liian lyhyt.
Sunnuntai kello 8
Materiaali katsotaan läpi. Ensireaktio: "Voi ei, mitä paskaa." Jussi Finnilä ryhtyy leikkaamaan elokuvaa uudelleen. Joitakin kuvia ei saada siirrettyä kannettavalta editiin, ja niistä joudutaan luopumaan.
Kello 12
Lopullisen version pitäisi olla Antti-Jussilla, jonka on tehtävä äänet uusiksi. Hän saa sen tuntia myöhemmin. Kun äänet ovat valmiina, huomataan, että kuvaraidasta puuttuu kaksi minuuttia keskeltä. Ja äänet on tietysti tehty tähän versioon.
Kello 14
Elokuvan pitäisi olla valmis, koska kello 15 ollaan lähdössä kohti Rovaniemen palautuspistettä, ja vielä on tehtävä lopulliset tiedostot. Leikkaaja saa vartin aikaa tehdä kuvaraidan valmiiksi, sitten on tehtävä äänet loppuun. Leikkaajan kone kaatuu. Äänisuunnittelijalla ei toimi netti. "Se oli epätoivon varttitunti."
Kello 15
Elokuva on valmis, vaikka tuntia aiemmin sitä ei olisi uskonut. Viimeistely alkaa. Netin reittihakua käyttämällä on huomattu, että matkan ehtii aloittaa vielä neljältä.
Kello 16.10
Henri, Jussi ja Maija L istuvat autoon. Matkalla naureskellaan, miten huono elokuvasta tuli. "Ei todellakaan voinut ajatella, että päästäisiin kymmenen parhaan joukkoon." Rovaniemellä ollaan tunti etuajassa.
Jälkeen:
Kun on nukuttu yön yli, työ yllättää tekijänsä positiivisesti. "Kai sitä tulee ylikriittiseksi, kun kaikki aistit ovat niin väsyneet", Henri Turunen miettii. "Mehän voitetaan tämä", miesroolia näyttelevä Pekka Parpala kertoo ajatelleensa katsoessaan elokuvan ensimmäistä kertaa.
Erään muunkin tärkeän havainnon porukka on tehnyt:
"Unettomuudellakin saa aika hyvin pään sekaisin."