Suomenhevosori Leevi, viralliselta nimeltään Lastun Leka, näykkää maassa olevia heiniä ja nostaa kohta päänsä ylväänä ylös. Kevään tuoksut saavat sen innostumaan. Pian se kirmailee pitkin hakaa harja hulmuten. Orin omistajalla, Maissi Merenheimolla, on tekemistä saada Leevi takaisin talliin vietäväksi.
Leevi on yksi maamme noin 20 000 suomenhevosesta, alkuperäisrodusta, jonka vaalimisen eteen on tehty ja tehdään kaiken aikaa paljon työtä.
Suomenhevosen kulku ei ole ollut aina yhtä keveää kuin Leevillä keväisessä haassa. Suomenhevosen historiassa on ollut kaksi kriittistä vaihetta: 1973, jolloin suomenhevosen työkäyttö käytännöllisesti katsoen loppui ja EU-aikaan siirtyminen, joka tiputti teurashinnan minimiin.
"Vuonna 1973 varsamäärä tippui kuuteensataan, kun työhevoset loppuivat ja urheiluhevoset tulivat. Varsamäärän tippuminen heijastui 80-luvun alun kokonaishevosmäärään niin, että suomenhevosia oli vain 14 000. Erilaisin tukitoimin ja ponnisteluin määrä on saatu nostettua nykyiseen lähes 20 000:een yksilöön", jalostusagronomi Terttu Peltonen Suomen Hippos ry:stä kertoo. Peltonen toimii myös Suomenratsut ry:n puheenjohtajana.
Teurashinnan tippumisessa on Peltosen mukaan kaksi puolta. Hinnan halpeneminen kautta linjan lisäsi suomenhevosen käyttöä harrastushevosena, mutta ravipuolella kehitys ei ollut yhtä hyvä.
"Palkintokehitys ja EU-tukien pieneneminen ovat aiheuttaneet sen, että kasvatus on kääntynyt laskuun. Viime vuonna suomenhevosten määrä ei tosin enää laskenut, vaan pysyi edellisvuoden tasolla. Viime vuonna saimme myös alkuperäisrotutuen takaisin, mikä ei ole rahallisesti iso asia, mutta on viesti hyväksynnästä", Peltonen toteaa.
Suomenhevosia kasvatetaan 90-prosenttisesti ravureiksi. Ratsu- ja pienhevospuoli ovat nekin pikkuhiljaa kasvattaneet osuuttaan.
Jalostusagronomi Terttu Peltosen mielestä suomenhevosen uhanalaisuus ei ole enää niin kriittinen kuin vielä takavuosina, mutta tarkkana on edelleen oltava.
Vastuu suomalaisilla
Siitostammojen määrä on lähellä kahta tuhatta, mikä on minimiraja.
"Jos se laskee siitä, niin silloin jalostusvalinta vaikeutuu. Tulee enemmän sukulaisia ja parhaiden osuus pienenee. Rodun elävyys vaarantuu", Peltonen selvittää. Ongelman ratkaisuksi jotkut ravimiehet ovat tarjonneet suomenhevosen risteyttämistä ruotsalaisten ja norjalaisten kylmäveristen kanssa.
Peltonen pitää tätä ajatusta vain muutaman vuoden takaisena lievänä keskusteluna.
"Itse näen, että suomenhevonen häviää vielä varmemmin jos tällaisiin risteytyksiin lähdetään. En näe sellaista suomenhevosrodun pelastuksena, että rodun geeni on jossakin toisessa rodussa. Alkuperäisrotu ei silloin ole enää puhdas", Terttu Peltonen sanoo.
Hän korostaa, että kun on olemassa vain ja ainoastaan yksi Suomessa kehitetty hevosrotu, sen varjelemiseksi ja suojelemiseksi on suomalaisten tehtävä kaikki voitava ja kannettava vastuu.
Terttu Peltonen pitää suomenhevosen valttina sen monipuolisuutta. Esimerkiksi ravijalostettu ori käy työhevoseksi, sen vetogeeni on olemassa ravijalostuksesta huolimatta.
Suomenhevosen etuja ajaa useampikin lajijärjestö: Suomenpienhevosyhdistys, Suomenratsut ry, Suomenhevosliitto ja Suomen Työhevosseura.
Hevostalouden kannalta merkittävää on, että Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK) lähtee nyt ajamaan myös hevostalouden etuja. Liiton alaisuudessa aloittaa tänä vuonna erityinen hevosasiamies.
KATSO VIDEO: [HIDAS YHTEYS] [NOPEA YHTEYS]