Leena Lehtolainen tekee heti selväksi, että hänen juuri ilmestynyt uusi romaaninsa Luonas en ollutkaan ei ole rikoskirja.
-- Monet ovat kysyneet, että eikö se ole edes vähän dekkari. Älkää lukeko sitä jännärinä. Petytte vain, Lehtolainen opastaa lukijoitaan.
Lehtolainen on aiemminkin hypännyt syrjään rikoskirjailijan roolistaan: psykologisella trillerillä tappava säde ja romaanilla Kun luulit unohtaneesi.
-- Olen onnellinen, kun kustantamo antaa minulle mahdollisuuden välillä potkia genrerajoja. En ole sitä tyyppiä, että kirjoittaisin vain yhtä kirjaa kerrallaan, vaan minulla on aina meneillään 2--3 eri vaiheessa olevaa työtä. Nytkin mielessäni on muutama aihe, joista osassa on rikosteema, osassa ei.
Maria Kallio -fanien iloksi kerrottakoon, että uutta dekkaria odotellessa voi katsella FST:llä marraskuussa alkavaa Gränsvall -- Rajatapaus -sarjaa. Kolmeosainen televisiosarja perustuu Veren vimma -romaaniin, ja sen ovat dramatisoineet Paavo Westerberg ja Annika Enckell. Maria Kalliota näyttelee tällä kertaa Birthe Wingren, ja sarjan ohjaa Peter Lindholm.
Yhteiskunnan pilarit kyseenalaisiksi
Lehtolainen ei olisi Lehtolainen, jollei hän kyseenalaistaisi yhteiskunnan pilareita ja tabuaiheita kirjoissaan.
Tammen kustantamassa Luonas en ollutkaan -romaanissa eläinkokeita tekevä ja eläinaktivistien kynsiin siksi joutuva biologi Riku Rämesuo katoaa perheen purjehdusretkellä.
Tapaus pysäyttää porvarillisen perheen elämän ja pistää miettimään, kuinka hyvin voimme toisen tuntea vai voimmeko ollenkaan. Rikun jäähyväiskirjeestä huolimatta epätietoisuus raastaa vaimoa ja lapsia.
-- Kun joku katoaa, läheiset joutuvat rakentamaan oman elämänsä uusiksi. Käytän ikäviäkin omia kokemuksia materiaalina kirjoissani, Lehtolainen tunnustaa.
Kirjailija sanookin haluavansa esittää romaanillaan kysymyksen, "onko olemassa täysin keksittyjä tarinoita, entä täysin tosia tarinoita?"
72. päiväkirja menossa
Pitkälti päiväkirjan muotoon kirjoitetussa romaanissa Lehtolaisen oloinen kirjailija alkaa työstää Rikun katoamista tutkimalla sekä Rikun että hänen vaimonsa Jaanan päiväkirjoja.
Heti alussa ilmenee, että äidinkielenopettaja Jaana epäilee Rikun lukeneen salaa hänen päiväkirjojaan. Jaana ryhtyy pitämään miehensä silmille sopivaa lumekirjaa, kun taas todelliset ajatuksensa hän kirjoittaa tietokoneen muistitikulle.
-- Tässä romaanissa on pitkälle kyse päiväkirjoista. Olen itse intohimoinen päiväkirjan kirjoittaja. Nyt on menossa 72. kirja.
Lehtolainen sai alkusysäyksen tarinaan tositapauksesta. Yksi hänen läheisensä joutui lopettamaan päiväkirjan pidon, koska hänen puolisonsa luki niitä salaa.
-- Aloin pohtia, millaisen romaanin siitä saisi aikaan. Minun kohdallani on aina niin, että aihe valitsee muodon.
Lehtolainen kertoo myös halunneensa pitkään kirjoittaa äidinkielenopettajasta, koska on itse kahden sellaisen tytär. Jaanan työn kautta hänelle tarjoutui tilaisuus valottaa nykypäivän kouluelämää ja Rikun kautta tieteen moraalia.
Toinen laukaisija romaanille oli Lehtolaisen oman perheen purjehdusretki Korppoon saaristossa. Sandholmin saarella kirjailija tuli miettineeksi, kuinka helposti siellä voisi kadota jälkiä jättämättä.
Lehtolaisen kirjailijanura alkoi jo 12-vuotiaana, kun hänen nuorisoromaaninsa Ja äkkiä onkin toukokuu ilmestyi vuonna 1976. Tänä päivänä hän on käännetyimpiä suomalaisia kirjailijoita. Maailmalla häntä verrataan usein ruotsalaiseen Henning Mankelliin.