Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
"Minulle ei ole koskaan sattunut kovin pahoja mokia esiintyessä", Sanna Eerola, 17, muistelee. "Joskus olen kompastunut."
"Yhdesti pienempänä minulle tuli lavalla täydellinen blackout. Piti puhua mikkiin ja unohdin täysin mitä piti sanoa 600 ihmisen edessä. Onneksi repliikit tulivat äkkiä takaisin mieleen", Essi Alaluusua, 16, kertoo.
Sanna ja Essi ovat pitkäaikaisia teatterinharrastajia ja Oulun Työväen Näyttämöllä näytelleitä harrastelijoita. Sanna on näytellyt teatterilla kahdessa näytelmässä ja Essi yhdessä.
"Tulin Työväen Näyttämölle 14-vuotiaana", Sanna kertoo. "Olin näytellyt ennenkin ja otin yhteyttä teatteriin ja kysyin, pääsisinkö toimintaan mukaan. Sinne sitten jäin."
Sanna oli tekemässä talkoohommia ja puuhasi myös tekniikan puolella hoitamassa valoja ja ääniä. Kesäteatterin Aarresaari vuonna 2009 oli Sannan ensimmäinen näytelmä.
"Kesäteatterissa ja 'normaalissa' teatterissa on kummassakin puolensa. Sää tuo kesäteatteriin oman mausteensa, sillä vaikka sataisi kaatamalla, pitää silti vetää täysillä", Sanna hymähtää.
Essi oli kuluneena keväänä esiintymässä Suhteita -nimisessä näytelmässä. "Meidän projektimme oli vähän erilainen, koska aloitimme sen jo tammikuussa, kun esitykset olivat toukokuussa. Teimme käsikirjoituksen ryhmän kanssa alusta loppuun itse", Essi selostaa.
"Yleensä näytelmän harjoitukset alkavat noin kuukautta ennen ensi-iltaa", Sanna kertoo. "Projekti vie tosi paljon aikaa, harjoituksia on melkein joka päivä. Viikonloppuisin on tullut vietettyä kahdeksan tuntia teatterilla."
Työväen Näyttämöllä esiintyminen on ollut erilaista kuin muissa ryhmissä.
"Tykkäsin hirveästi siitä, että näytelmässä oli mukana eri-ikäisiä ihmisiä. Olin porukan ainoa alaikäinen, mutta se ei haitannut yhtään", Essi toteaa.
Sanna ja Essi ovat yhtä mieltä siitä, että teatteriharrastus on vähentänyt esiintymisjännitystä.
"Mutta kyllä silti aina jännittää ennen esitystä", Essi tuumaa. "Ei kuitenkaan läheskään yhtä paljon kuin silloin kun aloitti teatterin."
"Ja se on sellaista hyvää jännitystä", Sanna lisää. "Aina pitää vähän jännittää, siitä saa energian esiintymiseen. Eniten näytös jännittää silloin, kun katsomossa on tuttuja."
Yhdessä näytelmäprojektissa näytöksiä voi olla jopa useita kymmeniä. Tytöt toteavat ensi-illan olevan kaikista jännittävin.
"Yleensä ensi-ilta menee kuitenkin hyvin, mutta toinen näytös on hankala, koska se tuntuu aina menevän huonosti", Essi nauraa.
Tytöillä ei ole erityisiä rutiineja tai onnea tuovia esineitä.
"Onnenpotkut on kyllä aika perinteiset, ne annetaan aina ennen lavalle menoa", Essi miettii.
"Lisäksi on hyvä, jos ottaa sellaiset kymmenen minuuttia aikaa itselleen ennen näytöstä. Siinä ehtii rauhoittua ennen esiintymistä."
Teatteria rakastavien tyttöjen haaveena on tulla ammattinäyttelijöiksi.
"Olisihan se ihan mahtavaa, jos olisi täysipäiväinen näyttelijä", Sanna pohtii. "Opiskelemaan on kuitenkin aika vaikea päästä, mutta ainahan voi unelmoida!"