Pudasjärvi "Löytyy näitä hulluja ideoita lisääkin", Kesäpilikin MM-kisojen sihteeri Marko Koivula nauraa.
Pudasjärvellä maanantaina viidettä kertaa alkava Pilikkiviikko on hyvä näyte siitä, miten tapahtumia täynnä olevaan maahan onnistutaan luomaan vielä yksi tempaus, joka kolahtaa kansaan.
Marko Koivula kääntää selkänsä kisapaikan rannassa, Havulassa, ja esittelee pilikkiviikon paidan selkämystä. Teksti, kuka hullu pilkkii kesällä, kertoo millainen pilke silmäkulmassa tapahtuma on järjestetty.
"Ja se on kuvattu selkä", Koivula vakuuttaa.
Pilikkiviikko vaatii Pudasjärven urheilijoiden väeltä kovan ponnistuksen.
"Koko viikon ajaksi tarvitaan sata henkeä. Kisojen järjestelyt vaativat 2 000-3 000 työntuntia", Koivula kertoo.
Pudasjärveläisten idea hulvattomasta kesäpilkistä alkoi itää kun osa kalastajista lähti kesän korvalla kalastamaan jäiden alta rautuja Pohjois-Norjasta.
Aluksi ajatuksissa pyöri, että kisaa varten tarvittaisiin keinojäätä, jota ei en kalleuden vuoksi voisi hankkia. Lopulta välähti ajatus, että tehdäänkin styroxlautat, joilta kalaa voi pilkkiä kuten jäältä.
Pilkkiviikko löysi
nopeasti paikkansa
Eukonkantokisojen kanssa samaa lajia oleva tapahtuma houkutteli ensimmäisellä kerralla 56 pilkkijää.
Kisan suosio on noussut nopeasti, nyt ilmoittautuneita on 219. Lautoille mahtuu kolmesataa pilkkijää.
Marko Koivulan mukaan väkeä on Helsingistä aina Inariin saakka. Pari pilkkijää tulee myös Ruotsista
"Pikkuhiljaa on saatu sana leviämään Haaparannasta eteenpäin", Koivula kertoo.
Kisan budjetti on reilut 30 000 euroa. Yksistään palkintoihin on sijoitettu 8 000 euroa. Alkuvuosina yksi suuri investointi oli lauttojen tekeminen. Yhden lautan tarvikkeet maksavat 300 euroa. Niitä on kisapaikalla rivissä 25.
Tapahtuma on saanut alusta saakka hyvin näkyvyyttä kaikissa medioissa, jopa Saksan ja Ruotsin televisioissa.
"Urheiluseuran tarkoituksena on kerätä rahaa, ei tällaisia tapahtumia voi kovin monta vuotta tappiolla pyörittää", Marko Koivula muistuttaa.
Yksi perusta tapahtuman syntymiseen on pyyteetön talkooväki. Umpihankihiihdoissa huoltopäällikkönä toimiva Paavo Ervasti uhraa aikaansa kelloon katsomatta myös pilkkiviikon järjestelyille.
"Ainoa liikkeelle paneva voima on se, että urheiluseuroissa tehdään hyvää työtä", Paavo Ervasti perustelee innokkuuttaan.
Hänen talkoilunsa alkoi, kun kolme omaa lasta urheilivat. Tuolloin nuorten uheiluun kaivattavien varojen tarvekin tuli tutuksi. "Lapset ovat kasvaneet kotoa, mutta tänne urheiluseuraan on jotenkin vain jäänyt", Paavo Ervasti sanoi.
Talvisia SM-pilkkikisoja vuodesta 1975 kiertänyt puolankalainen Hannu Päiväniemi pitää entisen kotipitäjänsä puuhamiesten ideaa kesäpilkistä hienona oivalluksena.
"Ei tämä tuntunut edes alussakaan järjettömältä", Päiväniemi kehui.
Lautalla ennen kisaa harjoitteleva Katja Siekkinen on ollut joka vuosi mukana.
"Pitää asennoitua eri tavalla. Jos talvella en saa kymmenen minuutin sisällä kalaa, vaihdan paikkaa. Täällä on istuttava kolme tuntia", Siekkinen hymyilee.
Kolmen tunnin kisa pilkkijälle on kunnon helteessä kova koitos, sillä pelastusliivit on oltava sääntöjen mukaan päällä.
"Maailman paras tapahtuma", kuvailee Katja Siekkinen pilkkiviikkoa.