Oulun kaupunginteatterin johtajan paikan vapautumiseen ja uuden johtajan valintaan lipsahti ylimääräisiä koukeroita. Valinnan teki tietysti lopulta taho, jolle asia kuuluu ja joka kantaa päätöksestä vastuun.
Oulun kulttuurilautakunta oli yksimielinen valitessaan Ahti Ahosen kaupunginteatterin uudeksi johtajaksi. Hyvä niin, sillä sivustalta hämmennettiin asiaa kohtuuttoman ponnekkaasti. Näyttelijäyhdistys saa kunnallisen työehtosopimuksen mukaan antaa oman lausuntonsa valinnasta, mutta päätösvalta teatterilaisten esimiehen valinnassa on yksin kulttuurilautakunnalla. Sehän kantaa ratkaisusta myös vastuun.
Ohjaaja, joulukoordinaattori Ahti Ahosella on pitkä kokemus myös usean teatterin johtajan työstä. Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Kyösti Oikarinen vakuutti, että valintaan vaikutti Ahosen komea ansioluettelo. Päätöksessä painoi myös hyvin sujunut työhaastattelu, josta kävi ilmi valitun taiteellinen kunnianhimo ja hänen strategiset linjauksensa.
Ahosen kaudelta esimerkiksi Rovaniemeltä muistetaan monet runsaasti yleisöä vetäneet esitykset. Hän lupasi Oulun teatteriin myös ennakkoluulottomuutta, pienelle näyttämölle riskin ottoakin. Pohjoisten teemojen vaalinta ja aie tuoda pohjoisten kirjailijoiden tuotantoa näyttämölle on luontevaa puhetta Oulun tulevalta teatterinjohtajalta. Myös Ahosen esiin nostamalla musiikkiteatterilla on kokemusten mukaan paljon kysyntää Oulun seudulla.
Valinnan yhteydessä on kuultu ylimitoitettua sanailua näyttelijäyhdistyksen suunnalta. Yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Korsulainen kertoi, että sana valinnasta on jo levinnyt jo ympäri maata. Kukapa muu sitä levittäisi kuin osa yhdistyksen jäsenistä. Yhdistyksen puheenjohtajan mukaan teatterikentällä ollaan hämmästyneitä. Ainakaan kovin laajaa hämmästys ei silti tunnu olevan.
Näyttelijäyhdistys ei ilmeisesti ollut perillä siitä, että sen suosikikseen nostama teatterityön lehtori Mika Lehtinen löi työhaastattelussa pöytään ehtoja, joihin työnantajan oli mahdoton suostua. Jos yhdistys oli perillä tästä, sen kanta vaikuttaa sitäkin kummallisemmalta. Hakijoilta pitää edellyttää ammattitaidon ohella realismin tajua. Näyttelijäyhdistys hämmensi asioita perusteellisesti myös tapahtumissa, jotka johtivat Anu Saaren lähtöön teatterinjohtajan virasta.
Kulttuurilautakunnan päätöksessä Lehtinen ei yltänyt edes kakkossijalle. Ahosen kieltäytymisen varalle valittiin Varkauden teatterin johtaja Kari Kinnaslampi. Nimeäminen oli kuitenkin vain muodollisuus, vakuuttaahan Ahonen tulevansa Ouluun intoa täynnä. Toivoa sopii, ettei Ahonen käännä enää kelkkaansa.
Oikein hyvä oli, että Ahonen puhui Kalevan haastattelussa Oulun kulttuuriprofiilin nostamisesta ja siitä seuraavista vetovoimaisuustekijöistä. Euroopan kulttuuripääkaupungiksi hakevassa kaupungissa on parannettava kulttuurin näkyvyyttä. Siinä tarvitaan Ahosen esille ottamaa yhteistyötä.
Oulu on ehdottomasti kulttuurikaupunki siinä missä teknologiakeskuskin. Asia tahtoo vain unohtua kaupungin asukkailta ja päättäjiltäkin. Turha vaatimattomuus ei aina kaunista, vaikka niin väitetäänkin. On syytä tuoda ujostelematta esiin kaupungin kulttuurisia vahvuuksia. Niihin kuuluvat ehdottomasti tulevan teatterinjohtajan mainitsemat hienot taidelaitokset. Oulussa on myös suuri joukko aktiivisia ja maineikkaita kulttuurin ammattilaisia.