Huippupoliitikon ura muistuttaa avioliittoa: seitsemäs vuosi on pahin. Matti Vanhanen on pääministerinä seitsemättä vuotta. Vaikka lautakasa ei kaatuisikaan hänen päälleen, mopo on alkanut muuten keulia. Paula Lehtomäen haaste tekisi Vanhaselle hyvää.
Tämä on entisten pääministerien viikko. Paavo Lipposen muistelmien ykkösosa julkaistaan torstaina, ja maanantaina nähtiin Anneli Jäätteenmäestä kertonut televisiodraama Pääministeri -- luvattoman huono muuten. Matti Vanhanen on istuva pääministeri, mutta lautaa kyllä sietää näinä aikoina koputtaa.
Pääministeri-instituutiosta on vuosien mittaan tullut yhä selkeämmin tasavallan poliittisen järjestelmän napa. Eduskuntavaaleista on tullut pääministerivaali. Tavalliselle tallaajalle hallituksen ykkösnimen ylivertaisuus näkyy ja kuuluu etenkin siinä, että pääministeri hallitsee suvereenisti julkisuutta. Pääministerin elkeistä voi mitata koko hallituksen ja politiikan yleistäkin pulssia. Presidentti on ajautunut sivuraiteelle vallasta ja julkisuudesta. Tarja Halonen vierailee tällä viikolla Lähi-idässä, mutta ketä se kiinnostaa?
Anneli Jäätteenmäki ehti olla pääministeri keväällä 2003 pikkuisen päälle kaksi kuukautta. Koko tuon ajan alitajunnassa soinut hälytyskello varoitteli, että loppu on lähellä. Ei kestänytkään kauan, kun näin myös kävi. Kysymys ei ollut vain Irakgatesta; sen lisäksi sieltä täältä tihkui pikkutietoa, joka kertoi Jäätteenmäen vaikeuksista suoriutua pääministerin tehtävistä ylipäätään.
Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeri Matti Vanhanen sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänestä tuli sattumapääministeri. Alussa hänkin haparoi, mutta kasvoi nopeasti pääministerin vaativiin saappaisiin. Vanhanen on yksinäinen susi, mutta hänen asiaosaamisensa on vankkaa.
Julkisuuspelinkin Vanhanen oppi äkkiä. Yksityiselämän skandaalit ja keskeinen rooli vaalirahoituskohussa olisivat polttaneet pohjaan monta muuta, mutta Vanhasen teflon on kestänyt tuon kaiken yllättävän hyvin. Teflon tarkoittaa politiikassa aivan samaa kuin paistinpannuissakin eli sitä, ettei poliitikkoon tartu mikään, vaikka kuinka kauan kuutosella käristäisi.
Vanhanen on kuitenkin ollut yhtä soittoa pääministeri kuusi ja puoli vuotta. Se on politiikassa iäisyys. Hän on nyt sisäpoliittisen uransa huipulla, ja sieltä on tunnetusti vain yksi suunta. Vanhanen eikä kukaan muukaan poliitikko voi sille mitään, että kansalaiset ennemmin tai myöhemmin kyllästyvät päivästä toiseen heidän olohuoneensa tv-ruudusta hyppäävään politiikan ykkösnimeen. Kulumisnopeus on vain kiihtynyt ympärivuorokautisen julkisuusmyllyn myötä. Pääministeri Lipposeen iski loppua kohti vallantäyteys, ja sama, sinänsä kovin inhimillinen vaiva, näkyy jo Vanhasessakin.
Vanhasen vallantäyteys särähti viimeksi korvaan sunnuntaina Yleisradion pääministerin haastattelutunnilla. "Itse asiassa viime viikot ovat vahvistaneet asemaani... Ei näin vahvaa asemaa minulla omasta mielestäni ole ollut kertaakaan tämän pääministerikauden aikana", pääministeri sanoi.
Jatkokysymykseen, tarkoittiko hän asemaansa keskustapuolueessa, Vanhanen vastasi: "Kyllä."
En muista politiikan lähihistoriasta yhtään tapausta, jossa pääministeri olisi arvioinut julkisesti omaa asemaansa. Pääministerin mopo keulii! Sammakon pääsyä ilmoille voi selittää lautakasasta selviytymisen nostamalla voitonriemulla. Vanhanen on kohdellut muutamassa yhteydessä myös meitä maanmatosia sopuleita epäasiallisesti. En kaipaa sitä, että toimittajia pitäisi mielistellä, mutta kyllä työnjaon pitää olla selvä: toimittajat kysyvät ja poliitikot vastaavat, ei päinvastoin.
Huippupoliitikoille julkisuuden hallinta on asiaosaamisen ohella kaiken a ja o. Heidän pitää harkita kaikkia sanomisiaan äärimmäisen tarkasti, miettiä sanomistensa ajoitusta ja lisäksi puhua tietyllä "ministerinuotilla". Poliitikot yleensä välttelevät julkista itsearviointia kuin ruttoa.
Vanhasen asema omiensa joukossa on vahvistunut lautakasajutun myötä. Juttu teki hänestä marttyyrin omiensa silmissä. Sillä ei vielä pitkälle pötkitä. Keskustapuolue ei ole yhtä kuin Suomi. Kalevan tuore mielipidetiedustelu kertoo tänään, että pääministeriin on suhtauduttu yhtä kriittisesti kuin nyt keväällä 2001.
Vanhanen on jo aiemmin ilmoittanut tavoittelevansa jopa vuoteen 2015 ulottuvaa pääministeriputkea. Mikä sopi Kekkosen Suomeen, sopii huonosti nyky-Suomeen, puoleksi lyhempänäkään. Kukaan ei ole korvaamaton, ei Vanhanenkaan. Joka muuta ajattelee, luulee itsestään liikoja.
Vanhasen viimeaikainen tyyli vahvistaa käsitystä hänen suuresta ja synnynnäisestä yksinäisyydestään. Eristyneisyys vain korostuu pitkän valtakauden myötä ja tekee hallaa todellisuudentajulle. Ympäristöministeri Paula Lehtomäen päätös vaihtaa vaalipiiriä on selvääkin selvempi vihje siitä, että Vanhanen saa hänestä haastajan ensi kesän puoluekokoukseen.
***
Talousrikoksista tuomittu ja uusista epäilty liikemies Peter Fryckman on näköjään myös näppärä mediahai. Ensin hän kertoi Nelosen Uutisille päässeensä Verohallituksen kanssa sopuun miljoonaveloistaan. Viimeksi Fryckman valitti YLE Uutisissa Veronkantokeskuksen pyörtäneen päätöksen. Kyllä se on niin väärin, että Peter joutuisi maksamaan veronsa!