Arkadianmäelläkin elää tietynlainen Kiljusen herrasväki. Nyt vauhti kansanedustajien lausuntolingoissa kiihtyy sitä mukaa mitä lähemmäksi maalisvaalit tulevat.
Eduskuntavaalien lähestyminen saa puolueiden "kiljuset" veivaamaan lausuntoautomaattejaan raivoisalla vimmalla. Parhaimmillaan varsinainen asia ei ole ehtinyt julki, kun ensikommentit jo lentävät.
Näin kävi myös viime maanantaina. Kokoomuksen Sauli Niinistön tiedotustilaisuus kansanedustajaehdokkuudesta ei ollut edes alkanut, kun varsinkin keskustasta singottiin tukku vaatimuksia Niinistölle. Ei maltettu odottaa Niinistön omia perusteluja ja vaaliteemoja.
Syy nonstop-ulostuloihin on selkeä. Poliitikot tavoittelevat näkyvyyttä ja kilvoittelevat siitä kaikin mahdollisin keinoin maalisvaalien ääntenkalastusta varten.
Yksi uusi ilmiö lausunnoissa on noussut entistä selvemmin pinnalle. Varsinkin pääministeri Matti Vanhasen lyhyt seurustelu ja jätetyn osapuolen jatkuva paljastelu on saanut poliitikot alttiimmin ottaman kantaa myös puhtaasti yksityiselämän piiriin kuuluviin asioihin. Aiemmin tässä oltiin pidättyvämpiä.
Kuitenkin samanaikaisesti jatkuu toisesta suupielestä vaikerrus siitä, että politiikan substanssi ei tunnu kiinnostavan kansaa, vaan puhutaan ja kirjoitetaan vain henkilöistä ja lieve-ilmiöistä, seurusteluista ja pukeutumista, joka taas varsinkin itsenäisyyspäivänä nousee pintaan.
Niin inhimillistä kuin yksityiselämän tirkistely ehkä on, asialla on toinen puolikin. Se on syytä muistaa varsinkin kun edessä on pian uuden eduskunnan valitseminen.
Kyse on siitä, mikä on kansalaisten kuluttajansuoja tai oikeusturva. Mitä valittu kansanedustaja kansalta saamillaan äänillä Arkadianmäellä puhuu, tekee ja jättää tekemättä? Käyttääkö hän aikaansa tehokkaasti yhteisten asioitten hoitamiseen ja edistämiseen, mitä politiikka puhtaaksi viljeltynä on? Hyödyntääkö on työssään kunnolla avustajajärjestelmää ja nykyaikaista tekniikkaa? Ottaako hän huomioon muuttuneen maailman?
Ainakin vaalinalusaika saa kansanedustajat toimimaan vanhan kaavan mukaan. Koska jatkoa mielivälle edustajalle mikään muu ei ole niin tärkeää kuin uudelleenvalinta, mielipiteitä ja lausuntoja tuputetaan julki asiasta kuin asiasta.
Nyt moni aiemmin matalaa profiilia pitänyt on herännyt muistuttamaan olemassaolostaan. Ne, joista on jo tullut todellisia lausuntoautomaatteja, vain lisäävät höyryä.
Hyvin nopeasti kansanedustajajoukosta nousee esille muutama nimi, joiden lausuntolinko on ollut ehtymätön koko vaalikauden ajan. Heitä ovat muun muassa keskustan ja SDP:n varapuheenjohtajat Antti Rantakangas ja Pia Viitanen sekä oppositiossa olevasta kokoomuksesta Jari Vilén. Rantakankaasta ja Viitasesta on tullut salkuttomia ministereitä. He iskevät nopeasti kuin haukka myös hallituskumppaniin kiinni ja yrittävät pitää oman puolueensa tonttia puhtaana. Kummankin sanomisen terävyyden mahdollistaa se, että he eivät istu hallituksesta.
Toisaalta puolueen puheenjohtajakin voi hyödyntää varajohtajaansa tarpeen tulleen pitääkseen oman kilpensä kirkkaana. Varapuheenjohtajien oma-aloitteista lausuntointoa taas lisää merkittävästi se, että silmissä siintää halu seuraavaan hallitukseen. On tarve luoda omaa valtiomiesnahkaa.
Vikkelä-Vilénille eli opposition penkillä istuvalle kokoomuksen Jari Vilénille on suuren valiokunnan puheenjohtajuus tarjonnut oivan lavan, jolta laukoa näkemyksiään. Vilénin innokkuuden suoltaa lausuntoja tietävät tasan tarkkaan omatkin. Välillä miehen vikkelyys ja väsymättömyys hymyilyttää heitäkin.
Viime aikoina Vilénin suu on pysynyt ehkä hetken supummalla. Syy selvisi, kun kävi ilmi, että hän oli hallituksen ehdokkaana tyrkyllä korkeaan virkaan, OECD:n apulaispääsihteeriksi.
Riviedustajista yksi miltei joka asian kommentoija on ollut vantaalainen Kimmo Kiljunen. Eduskunnassa muistellaan vieläkin naureskellen sitä, kuinka Kiljunen vuonna 1995 eduskuntaan päästyään jo muutaman viikon jälkeen kiikutti pääsihteeri Seppo Tiitiselle pitkän esityslistan siitä, kuinka eduskunnan työtapoja pitäisi uudistaa.
Kiljusen touhukkuus ja häärääminen tuli muillekin nopeasti tutuksi. Hänenkin silmissään välkkynee salkku, etenkin ulkoministerin. Taitavat vain omatkin tuntea herran. Myös osa demareista hermostui Kiljusen hääräämiseen kotikaupungin kunnallispolitiikassa niin, että toivoi jopa julkisesti, ettei valtuustoa johtava Kiljunen lausunnoillaan sen enempää kotimaasta kuin matkoiltaan ulkomailta sotkisi asioita.
Toisaalta Kiljusen ja ennen kaikkea Matti Ahteen esitykset eduskunnan työtapojen uudistamiseksi paremmin nykyaikaa vastaaviksi kannattaisi ottaa vakavasti ja miettiä sitä tulevalla vaalikaudella.
Eduskunnan on jo aika uskaltaa kyseenalaistaa omat työskentelytapansa. On syytä laittaa laaja-alaisen uudistuksen valmistelu käyntiin. Vanhoja työmuotoja ei voi loputtomiin voi puolustella traditioon tarrautumisella.Kansanedustajien oma herkkyysaste eduskunnan työjärjestykseen on ollut liian alhainen.
Varsinainen työ tehdään talon sisällä. Ei huutelemalla mielipiteitä joka asiaan.
***
Paukut kovenevat. Presidenttikisan aikana Sauli Niinistö sai puhetilaisuudessa yleisön joukosta kannattajaltaan suklaatäytekakun. Nyt paremmaksi pani viihdelehti, joka lykkäsi kansanedustajaehdokkaaksi ilmoittautuneen Niinistön syliin tiedotustilaisuuden päätteeksi viskipullon ja sikarin, kameranräpseen säestyksellä.