Muhos Oululaisen Laura Heikkilän kevät on mennyt ylioppilaskirjoituksissa ja pääsykokeisiin valmentautuessa. Loma alkoi vasta muutama päivä sitten, keskiviikkona olleiden pääsykokeiden jälkeen. Ensimmäiset lomapäivät hän viettää suviseuroissa.
"Täällä on karut olosuhteet, mutta sana on niin vahva, että ihmiset tulevat paikalle vuodesta toiseen."
Hän kuuntelee viikonlopun aikana puheita myös pääteltassa, vaikka kaiutinten kautta ne kuuluvatkin kaikkialla seura-alueella.
"Olen pienestä pitäen käynyt siellä kuuntelemassa, vaikka pienenä olisikin halunnut juosta kavereiden kanssa kentällä. Teltassa voi parhaiten keskittyä sanomaan."
Usko on tärkeintä
Monelle nuorelle tulee aika, jolloin oma usko mietityttää. Laura ei ole kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistanut uskossa elämistään. Asia on liian tärkeä.
"Kyllähän epäilyksiä on aina. Koko ajan on vaikeaa, mutta en mistään hinnasta luopuisi. Kun uskoo synnit anteeksi, saa rauhan", hän toteaa.
Ei-uskovien nuorten elämänmeno baareineen ja tansseineen ei Lauraa houkuta. Hänen ystäväpiirissään on paljon vanhoillislestadiolaisia nuoria. On muuta tekemistä. Oulussa vanhoillislestadiolaisuuden vahvoilla alueilla uskon tunnustaminen julkisesti voi olla olla helpompaa kuin muualla, mutta sisäistä tilaa se ei muuta.
"On varmasti erilaista uskoa, jos uskovia on vähän, mutta henkilökohtainen usko ei ole helppoa missään."
Muutama kaveri liikkeen ulkopuolelta on myös tehnyt parannuksen.
"Puhutaan paljon siitä, kuinka moni kieltää uskonsa, mutta on myös näinkin päin."
Laura Heikkilä tuntee niitäkin nuoria, jotka ovat uskonsa kieltäneet. Heistä moni on myöhemmin palannut vanhoillislestadiolaisuuteen.
"Tällainen elämä on uskon hedelmä, haluaa toimia siten kuin uskoo", hän toteaa.