Laura Voutilaisen levy-yhtiön lehdistötiedotteessa puhutaan muuntautumiskyvystä, ajan hermolla pysymisestä ja kehittymisestä kokonaisvaltaisena viihdetaiteilijana. Mutta yleisölle laulaja Laura Voutilaisen, 31, uran tiuhaan toistuneet äkkikäännökset ovat voineet yhtä hyvin näyttäytyä tempoilevuutena ja vakiintuneen esiintyjäidentiteetin puuttumisena.
Voutilainen - joka siis esiintyy taas koko nimellään Laura-vaiheen jälkeen - on urallaan käynyt läpi niin monta ulkoista ja musiikillista mutaatiota, että hän myöntää osan kuulijoistaan "pysyneen mukana kuin ihmeen kaupalla".
- Minua on aina hirveästi rasittanut lokeroiminen, Voutilainen sanoo - ja muistuttaa haastattelijaa olevansa alunperin sellisti.
Haastattelupäivänä Voutilaisen hiukset ovat vaaleansävyiset, meikki vahva ja puheenaiheena hänen uusi albuminsa Kosketa mua, jota hän luonnehtii lehdistötiedotteessaan "myönnytykseksi yleisölle".
Albumin sisäkannessa Voutilainen kirjoittaa olevan kiitollisuudenvelassa kuulijoilleen, jotka ovat pysyneet, "vaikka kaikki tekemiseni eivät ole aina aivan kolahtaneet". Uudella levyllä tämä kuuluu siirtymisenä iskelmän suuntaan.
- Koen, että suomalaisena artistina minun täytyy tehdä, mitä suomalaiset odottavat minun tekevän.
Voutilainen sanoo kysymyksen olevan "että kuka olen suomalaisille, mitä oletan, että he toivovat minulta". Se on hyvä kysymys, sillä toistuvien suunnanmuutosten vuoksi Voutilaista on hankala sijoittaa viihdemusiikin kentälle. Hän ei ole perinteinen tanssittaja, muttei myöskään puhdaspiirteinen poppari tai rokkari.
"Kusi nousi päähän"
Voutilaisen ura alkoi hurjalla pamauksella. Hänen ensimmäinen albuminsa "Laura Voutilainen" ilmestyi 1994 ja myi pitkälti toistasataatuhatta kappaletta, mikä on Suomessa todella iso määrä. Vuoden naissolistin Emma-palkinnon Voutilainen sai 1994 ja 1996.
- Kusi nousi päähän. Niin käy jokaiselle, se on fysiologinen tosiasia, vaikka kaikki sanovat, että heillä on ystäviä, jotka pitävät maan pinnalla. Mutta ei se auta, kun tuntuu että koko maailma kumartaa sinua, vaikkei se kumarrakaan.
Voutilaisen toinen albumi Kaksi karttaa (1996) jäi reilusti alle puoleen esikoisalbumin myynnistä. Etelän Yössä (1998) ja Puolet sun auringosta (2001) ylittivät myös kultalevyrajan, mutta jäivät kauas ensimmäisen levyn menestyksestä.
Voutilaisen uusinta albumia edeltäneet kaksi levyä, Päiväkirja (2003) ja Tässä hetkessä (2005), jäivät alle kultalevyrajan, ja niinpä Voutilaisen uraa ympäröi huoli siitä, että hänen menestyksekkäimmät hetkensä ovat jo yli vuosikymmenen takana, vaikka hän on vasta 31-vuotias.
Mutta ikuisesti muuttuva Voutilainen yllättää taas kerran, kun häneltä kysyy suunnitelmia kymmenen vuotta eteenpäin. Voutilaisella on nimittäin visio.
- Haluan mukaan maailmanparannukseen, haluan vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Bono on esikuvani, hän sanoo.