Esa Eloranta: Yksi pyyntö - tuhat tarinaa. Humble House Records 1997.
Esa Eloranta: Yksi pyyntö - tuhat tarinaa. Pilot-kustannus 1997.
Ei ollut yllätys, että keski-ikäisestä laulujen tekijästä kuoriutui novellisti, ovathan Esa Elorannan kappaleet olleet lähestulkoon novelleja miehen uran alusta saakka.
Suomalaisista lauluntekijöistä Elorannalla on aina ollut muita selvemmin henkilöt ja tarina sanoituksissaan.
13 kappaleesta koostuvaa levyä voi kuunnella ilman kirjaa ja päinvastoin, mutta yhdessä ne täydentävät toisiaan hienosti. Varsinkin jos kuuntelee ensin levyn, novellikokoelma tuo oivallisesti uusia elementtejä sanoituksiin.
Kirjailija-lauluntekijä on pitänyt varansa siitä, että samat asiat eivät toistu tarinoiden eri muodoissa. Esimerkiksi laulu Teidän talon edessä kertoo tarinan surkean päähenkilön näkökulmasta. Novellissa kertojana on koira, mutta teksti sukeltaa syvemmälle tapahtumiin ja päähenkilön maailmaan.
Elorannan päähenkilöt ovat monessa tarinassa viinaan ja irtonaisiin repsahtaneita muusikoita, joilla on sydän paikallaan. Tähteys on lupaavan alun jälkeen jäänyt saavuttamatta, ja leipä heltiää puuduttavalla baarikeikkailulla sekä muille artisteille tehdyillä lauluilla.
Suoranaisesti itsestään Eloranta kertoo päätösnumeroissa Jälkikirjoitus. Novellissa hän kertaa uransa kohokohdat ja syvimmät aallonpohjat.
Ilmeisesti lapsuusmuistot Oulusta ovat kirvoittaneet herkät ja traagiset tarinat Enkelin poika ja Raide 2. Ne todistavat, että lauluntekijässä on ainesta varsinaiseksi kirjailijaksi.
Eloranta sortuu tekstissään vain harvoin amatöörikirjoittajalle tyypillisiin kielivirheisiin ja tyylirikkoihin, kuten tarpeettomiin lainausmerkkeihin.
Musiikillisesti levy on Elorannan aiempia sooloja ja Garbo-levyjä kantri- ja lauluntekijävoittoisempi. Kappaleissa tuntuu entistä enemmän Bruce Springsteenin vähemmän pauhaavan tuotannon sekä Elorannan muiden jenkkiläisten esikuvien vaikutus.
Sävellystyö on kauttaaltaan laadukasta. Tarttuvat sävykkäät melodiat seuraavat toistaan tyylikkään soiton siivittäminä.