Esa Eloranta ja Timo Kiiskinen ovat kuin samasta puusta. Molemmat aloittivat rock-solistin uransa 1980-luvulla: Eloranta Oulussa Garbo-yhtyeessä ja Kiiskinen Heinolan bluesbändeissä.
Kummallakaan ei pinna ja kyvyt riittäneet kitarasoolojen hinkkaamiseen, mutta biisinteko luonnistui. Vaikutteet imettiin amerikkalaisesta roots-musiikista.
Vaikka molemmat kehittyivät esiintyjinä taitaviksi ammattilaisiksi eivät he vuosien ahkerasta työstä huolimatta saavuttaneet koskaan valtavirran suosiota.
Sitä vastoin tänään nämä keväällä 46 vuotta täyttäneet miehet ovat Suomen arvostetuimpia lauluntekijöitä.
Bonusraidasta tuli täysosuma
Vanhat tutut Kiiskinen ja Eloranta paiskaavat kättä. Eloranta ojentaa Kiiskiselle cd:n, uuden levynsä Oikeita asioita. Kiiskinen kiittelee ja pahoittelee, ettei hänellä ole antaa viimeisintään, Chet-levyään.
Hakaniemen torikahvilan ihmisvilinässä ei näitä miehiä kukaan vilkuile, vaikka he ovatkin laulujensa kautta kansalle tuttuja.
Yhtenä esimerkkinä viime vuonna ilmestyneellä ja hyvin menestyneellä Jorma Kääriäisen Kädenjälki-levyllä molemmilta oli kolme kappaletta.
Elorannan viimeisin täysosuma oli Jani Wickholmin levyttämä Kaveri. Sen historia kertoo hyvin kuinka pitkäjänteistä lauluntekijän työ on. Eloranta teki laulun 1990-luvulla Garbo-yhtyeensä kokoelmalle bonusraidaksi. Vuosien varrella hän tarjosi laulua lukuisille artisteille saamatta mitään palautetta.
Hän oli kuitenkin varma, että laulussa oli sitä jotain. Viimein 13-vuoden kuluttua Jani Wickholm kuuli laulun. "Jani tuli lankoja pitkin, että ´nyt sä teit sen!´ Sanoin että ´älä viitsi´. Ilmestyttyään se meni suoraan paikallisradioiden ykköseksi", Eloranta nauraa.
Rutiini auttaa biisien tekijää
Kiiskinen nyökkäilee vieressä. Myös hän tietää kuinka vaikeaa hyvän biisin tekeminen on, ja kuinka vaikeaa hyvällekin biisille on joskus löytää sopiva esittäjä.
"Suomessa tehdään helvetisti biisejä. Jokainen biisi, joka soi radiossa on jäävuoren huippu. Pidän sitä ihmeenä, että voin vuodesta toiseen elää tällä", Kiiski-nen sanoo.
Motivaatiota työhön voi rakentaa Teosto-miljoonat mielessä, vaikka molemmat miehet ovat elättäneet jo parikymmentä vuotta itsensä musiikilla ja tällä hetkellä saavat valtaosan tuloista Teostolta.
Eloranta puhuukin pakkomielteestä. "Olen addiktoitunut biisien tekoon. Minulla on kaksi pientä lasta ja aikani on kortilla, hyvänä päivänä minulla on kaksi tuntia aikaa. Onneksi rutiinia on tullut niin paljon, ettei tarvitse enää taistella riimien kanssa. Kunhan löytää sen idean, sitten koko biisi saattaa tulla kahdessa tunnissa jos hyvin käy - aika harvoin niin käy", Eloranta pohtii.
"Kyllä niinkin käy", sanoo Kiiskinen.
Hyvät ideat on työstettävä tuoreeltaan
Elorannan mielestä hyvä biisi on kuin "oksennus", se vain tulee. Toisaalta molemmat uskovat sitkeään tekemiseen.
Vuosien pitkäjänteinen työ tuottaa rutiinin, jolloin helmen voi puristaa lyhyessäkin ajassa, jopa puolivahingossa - sitä voi tosin edeltää tusina laulua, jotka eivät vain lähde elämään.
Pari tuntia on kuitenkin miesten mielestä minimi. "Tunnissa ei tule vielä mitään", Kiiski-
nen sanoo. "Puolessatoista tunnissa voi saada idean aikaiseksi - siitähän biisin tekemisessä on kysymys. Vaikeinta on löytää idea ja näkökulma, ammattitaito auttaa tekemään sen hyvän idean biisiksi."
Molemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että kun näkökulman oivaltaa on se saatava heti tuoreeltaan työstettyä.
"Se on hetkellinen luovuuden tunne. Pienet asiat, sanajärjestys tai laulun fraseerauskin saattaa olla merkityksellinen. Jos ideaa ei saa tuoreeltaan talteen on biisi vain kuva kuvasta. Alkuperäinenkin on vain kuva", Kiiskinen kiteyttää.
"Se on parasta se innostuneisuuden tunne, siksi juuri rakastan biisintekemistä. Se on pahin huumausaine", jatkaa Eloranta.