"Mietin miksei kukaan enää tee protestilauluja", riimittelee Jukka Takalo kappaleessa Hakkuutyömaa.
No nyt tekee, sillä Takalon juuri julkaistun Vastarannan laulut -albumin nimenä olisi voisi yhtä hyvin voinut Vastarinnan laulut.
Levyllä lauletaan muun muassa jokien valjastamisesta (Miss Kollaja), tehtaiden lakkauttamisesta (Martinniemi) ja homojen suvaitsemisesta.
"Jokainen on vähän homo -kappale on kuulemma soinut jo koulujen aamunavauksissa", Takalo kiittelee laulun saamaa vastaanottoa.
Radiossa se ei sitten juuri olekaan soinut. "Radiot ovat nykyään äänitapettia, ja on fakta, etteivät ne ota tällaista soittolistoille", Takalo pohtii.
"Mutta tärkeämpää on saada laulu puheenaiheeksi kuin tapetiksi radioon", hän lisää.
Aknestikin lopetettua Takalo halusi tehdä poppia omasta näkökulmastaan. Ensimmäisen soololevyn jälkimainingeissa vuonna 2006 tuli innostus lähteä keikoille ilman bändiä ja keikkamyyjä saikin myytyä heti 20 soolokeikkaa.
"Tykkäsin älyttömästi", Takalo muistelee. Yksin esiintyessään hän kuitenkin huomasi, kuinka tekstin merkitys korostuu.
Samoihin aikoihin ajoittui myös muutto Etelä-Suomesta takaisin kotiseudulle Haukiputaalle, joka näyttäytyi muuttuneena paikkana.
Ensin tuli mieleen yleisempi ajatus, että Haukiputaasta pitää tehdä lauluja, mutta Martinniemen Kurtinhaudan kaavoitusjupakan myötä kuvioon hiipi myös kantaaottavuus.
"Alkoi tuntua siltä, että pitää yrittää vaikuttaa", Takalo muistelee. "Ja laulullakin voi vaikuttaa, ohjata veden virtausta", hän kuvailee.
"Lauluntekijän tehtävä on sanoa suoraan asioita, joita ihmiset eivät uskalla sanoa", Takalo määrittelee. Protestilaulaja on eräänlainen trubaduurin ja hovinarrin yhdistelmä.
"Sanotaan vaikeita asioita esimerkiksi huumorin avulla."
"Yritän aina saada biisiin yleispätevän näkökulman, ettei siinä olisi vain yhtä tasoa."
"Eivätkä ihmiset jaksa kuunnella pelkkää protestia. Jos biisistä tulee pelkkä kannanotto, on sama tehdä julkilausuma."
Lue lisää lauantain Kalevasta!