Ikävä omia maita. Oulu Sinfonia, johto Kirmo Lintinen, solistit How Many Sisters: Anna-Mari Kähärä, Mervi Hiltunen ja Pirjo Aittomäki, sekä Jukka Myllys baritonitorvi. Sävellykset Lintinen, Kähärä sekä Jukka Linkola. Madetojan sali 5.10.
Tilaisuuden ohjelma oli suhteellisen linjakas ja vastasi sisällöltään Kantelettaresta tulevaa nimikappaletta. Etenkin Kähärän säveltämät laulut olivat mitä suomalaisimpia. Orkestraatiokin istui kokonaisuuteen kelvollisesti, ohjelma oli vaihteleva ja laulusolistien tulkinnat vapaita. Yleisöä oli vain harmittavan vähän, muuten viihdekonsertti oli lopulta onnistunut ja tyylikäs.
Konserin alkupuolella kuultu Anna-Mari Kähärän Viljo Kojon runoon säveltämä En mä tullut niinkuin ennen löi heti jatsahtavaa otetta odottaneen kuulijan ällikällä; tuohan on kansanlaulua. Ei toki mitään rallatusta, vaan sellaista musiikkia jota koulutetut nuoret kansanmuusikot tekevät. Eikä tuo kappale ollut ainoa tätä laatua, vaan samoja tuttuja elementtejä löytyi muistakin Kähärän lauluista, myös yhdessä pelimannitaustaisen Timo Alakotilan kanssa sovitetusta tangosta Jälkeenpäin. Ei kun hurraa uudelle suomalaiselle laululle, ilman vanhentuneita raja-aitoja.
Laulajien olemuksessa oli ehkä pientä jännitystä, olihan konsertti ensiesitys. Taidot ovat kuitenkin niin kovat, ettei moista kuullut itse laulusta, joka soi tilanteen mukaan haikeasta revittävään.
Lintisen sävellykset olivat uskollisia kappaleittain vaihtuville lajityypeilleen, ja orkesterin käyttö tavanmukaisen maltillista. Tuhansien järvien valssissa oli toki hauskaksi tai parodiaksi ajateltua pientä nokitusta, ja Esplanadessa orkesterilla jopa orastavaa svengiä, mutta laajempaa vastakaikua eivät Lintisen ajatukset muusikoilta saaneet.
Kuultu musiikki oli teknisesti helppoa, jolloin varsinkin sen esitystapa ja yleisön kiinnostuksen herättäminen korostuvat. Nyt orkesteri lämpesi jokseenkin viimeisellä neljänneksellä, johon myös vetävimmät kappaleet oli sijoitettu, konsertin päättyessä siten nousujohteisiin tunnelmiin.