Yksi heistä on jäänyt joelle töihin. Toiset tulevat kesäksi, kalastavat kalansa, laulavat laulunsa ja palaavat etelämmäksi. Suomalaiset muusikot ovat koukussa kalastukseen, miksi?
"Muusikot ovat kait vähän mammanpoikia, peräkamarinpoikia", Miljoonasateen laulaja Heikki Salo vitsailee puhelimessa. Hän kertoo suunnittelevansa juuri lähtöä Tenojoelle, jossa kalastuskausi alkoi viime perjantaina 1. kesäkuuta, kuten useilla muillakin suurilla joilla.
Kesän mittaan Tenon varteen ilmestynevät myös Sakari Kuosmanen, Jore Marjaranta ja Tarotin perustaja Marco Hietala. Kitarat mukanaan tietenkin. "Kitara on aina mukana. Muusikon toinen puoli on, ettei kitaraa jätetä milloinkaan", Heikki Salo sanoo.
Hän tarttui itse koukkuun kesällä 2000, minkä jälkeen ongelle on pitänyt päästä kesällä, pilkille talvella ja riekkometsälle syksyllä. Salolle kävi kuten Popedan miehille tai Vesa-Matti Loirille aikoinaan. Muusikot kutsuvat kalastustartuntaansa elinkautiseksi.
"Tässä työssä on aina julkisuuden kanssa tekemisissä, niin kuin nytkin. Töitä tehdään hälyisissä paikoissa. Silloin mennään lomalle sinne, missä ei tarvitse koko ajan puhua vieraiden ihmisten kanssa", Heikki Salo täsmentää.
Mutta jutun alussa tuli paljastettua, että yksi heistä on jäänytkin joelle. Hän on Pudasjärvellä päivänvalon nähnyt Matti Rytinki, jolle Iijoki kävi lopulta pieneksi ja Oulun kaupunki liian isoksi.
Rytinki on muusikko, joka vaikutti aikoinaan muun muassa Tannassa. Oulussa mies opiskeli parturi-kampaajaksi ja työskenteli Salon Virhossa, kunnes lohi sai hänet täydellisesti koukkuunsa.
"Sen tietää jokainen, jolla on ollut lohi siiman päässä."
Rytinki muutti Nuorgamiin, jossa hän soutaa kalastajia työkseen. Aika usein veneeseen on sattunut muusikko. Rytinki on tullut käväisemään Oulussa ja istuu makasiinin kahvilassa kaikessa rauhassa. Rauhassa siksi, että haastattelu on tehty hyvissä ajoin ennen kalastuskauden alkua. Nyt hän soutaa jo asiakkaita kohti Tenojoen kalapaikkoja. "Jos olet kaavoihin kangistunut, ei tule mitään musiikista eikä kalastuksesta."
Tenojoen kalastavista muusikoista on tullut Jalven veljiä. Jalve tarkoittaa könkään alla olevaa syvää suvantoa, mutta Jalven Veljet tarkoittaa kahdeksan kalastajan bändiä, joka on julkaissut levyn Aamut joella. Mukana ovat kaikki tähän asti mainitut paitsi Vesa-Matti Loiri ja Popeda. Lisäksi porukkaan kuuluvat Jopi Knuutinen, Kaitsu Kääriäinen ja Janne Tolsa.
Matti Rytinki huomauttaa, että mukana on vain sellaisia, joilla on riittävästi tunturiuskottavuutta eli jotka ovat viettäneet aikaa Ylä-Lapissa. Tenon muusikoilla on ollut tapana vertailla, minkälaisia kappaleita talven iltoina on tullut kehiteltyä. Jossakin vaiheessa he myös huomasivat, että sellaista musiikkia ei ole juuri levytetty.
Nimekkäät esiintyjät saivat levyllään täydellisen taiteellisen vapauden ja purkittivat kappaleita kuin Iisakin kirkkoa, kuten Heikki Salo kuvailee.
Levyn kappaleita yleisö saattaa kuulla livenä esiintyjien omilla keikoilla tai Nuorgamin paikallisessa kesäaikaan, jossa muun muassa Heikki Salo ja Jore Marjaranta heittävät trubaduurikeikkoja aina kalassa käydessään. Koko esiintyjäkaartia on sen sijaan vaikea saada kerralla kokoon edes Tenojoen varrelle.
Siellä he joskus laulaneet jopa yksityiskeikkoja tilanteen mukaan. Kerran Sakari Kuosmanen kysyi oppaalta, mitä kalastus maksoi. Vastaus oli, että viisi biisiä. Aamut joella -levy soi kuin aamut joella. Jos laulu ja soitto sammuisi, taustalle jäisi soimaan kohiseva joki, vaikkei sitä siellä oikeasti olekaan.
Jos ei näiden miesten musiikki tai kalastus ole kaavoihin kangistunutta, ei ole elämä muutenkaan. Kun Matti Rytingin kaverit olivat seitsemän vuotta sitten tulossa Lappiin, Rytinki pyysi heitä tuomaan hänelle naisen tullessaan. Siitä saakka Rytinki ja Päivi Lankinen ovat olleet yhdessä, ja uusikin kalamies on jo kasvamassa: Leevi Seppo Rytinki.