Kuhmo Kamarimusiikin alkupäivinä esiintyneistä kokoonpanoista eniten myönteistä palautetta on kerännyt La Colombina -lauluyhtye.
Toisessa Kuhmon esiintymisessään tiistai-iltana se tulkitsi espanjalaista ja katalonialaista maallista laulumusiikkia kuningas Filip II:n (1527-1598) ajoilta - jälkeen vuonna 1492 tapahtuneen juutalaisten maasta karkottamisen.
La Colombinan laulajien äänet sointuivat Kuhmo-talossakin yhteen rauhallisen varmasti ja tyylikkäästi, myös riittävän ulospäinsuuntautuneesti, minkä salintäyteinen yleisö kuhmolaisen tavan mukaan palkitsi runsain ja innokkain kättentaputuksin.
Tässä mielessä oli harmillista, ettei konsertin muuttuneesta ohjelmajärjestyksestä millään tavoin tiedotettu yleisölle, vaikka uusi järjestys oli tapahtuman organisaation tiedossa jo hyvissä ajoin päivällä.
Varsinaisen ohjelman päättänyt mukavan humoristinen teos olikin siis Isä Alberc Vilan (1517-1582) Ensalada "El bon jorn" (Salaatti "Hyvä huomenta") eikä Mateu Fletxan (1481-1553) Ensalada "La Justa" (Salaatti "Turnajaiset"), joka jäi kokonaan pois.
Muu ohjelma eteni säveltäjäjärjestyksessä Brudieu-Guerrero-Vásquez.
Ei kotipaikkaa
"Filip II:n aikaan eivät arabialaiset ja juutalaiset sefardi-vaikutteet tai trubaduurien perintö olleet maallisessakaan espanjalaisessa musiikissa enää samalla tavoin läsnä kuin joskus aiemmin. Mutta musiikillisia motiiveja lainattiin silloinkin kansanmusiikista, vaikka omat rajansa kekseliäisyydelle toki asetti se tosiasia, että muusikot olivat riippuvaisia hovin ja katolisen kirkon myötämielisyydestä", selvittää Sveitsin Baselissa nykyään asuva argentiinalainen sopraano María Cristina Kiehr.
Vuonna 1990 perustettuun La Colombina -yhtyeeseen kuuluvat Kiehrin lisäksi italialainen kontra-altto Claudio Cavina, katalonialainen tenori Josep Benet ja Ranskassa asuva katalonialainen baritoni Josep Cabré.
La Colombina on suuntautunut lähinnä renessanssin ja varhaisbarokin musiikkiin. Yhtye esittää sekä kirkollista että maallista ohjelmistoa Espanjasta ja Etelä-Amerikasta, mutta poikkeaa tuon tuosta ranskalaisen ja italialaisenkin musiikin puolelle.
Nimi La Colombina on lainattu 1400-luvun nuottikäsikirjoituksesta, jota säilytetään Sevillan Colombina-kirjastossa.
Yhtyeellä ei ole varsinaista kotipaikkaa, vaan harjoituksia pidetään jäsenten maissa ja kaupungeissa tilanteiden mukaan. Tavallista on, että yhtye kokoontuu esimerkiksi viikon ajaksi hiomaan uutta levytystä tai konserttiohjelmaa hyvän ruuan ja juomien kera.
Solistiselta pohjalta
Kaikilla La Colombinan jäsenillä on vankka solistitausta. Ennen yhteen liittymistään he tunsivat jo toisensa muista vanhan musiikin kokoonpanoista.
María Cristina Kiehr tuli Eurooppaan vuonna 1983 opiskelemaan nimenomaan vanhaa musiikkia. Hänen opettajiaan olivat alkuvaiheessa René Jacobs (Schola Cantorum Basiliensis) ja Eva Krasznaï.
Nykyään Kiehr luetaan alansa parhaiden joukkoon ja hän on ehtinyt työskennellä René Jacobsin lisäksi muiden muassa Jordi Savallin, Philippe Herreweghen, Frans Brüggenin, Gustav Leonhardtin ja Konrad Junghänelin kanssa mitä moninaisimmissa vanhan musiikin produktioissa ja barokkioopperoissa.
Kiehrin sopraanoa kuullaan lukuisilla Accent- ja Harmonia Mundi -yhtiöiden cd-levyillä. Accent on myös La Colombina -yhtyeen käyttämä levymerkki.
Lähelle alkuperäistä
Vanhan musiikin suuri mysteeri on aina esitysten alkuperäisyys. Laulettiinko Filip II:n aikana edes suurin piirtein samalla tavoin kuin La Colombina nyt?
"Ei sitä kukaan voi varmasti tietää, koska nauhureita ei ollut keksitty, mutta pyrimme pääsemään niin lähelle autenttisuutta kuin se eri lähteitä tutkimalla vain on mahdollista", María Cristina Kiehr lupaa.
"Miten espanjan kieltä silloin äännettiin eri puolilla valtakuntaa? Variaatioiden määrä oli suuri. Tänä päivänäkin kotimaassani Argentiinassa puhuttava espanja on selvästi vanhakantaisempaa kuin emämaan nykykieli."
Filip II:n ajan harmoniat eivät kuitenkaan enää eronneet suuresti niistä, joita muualla Euroopassa tuolloin suosittiin. Luovaa mielikuvitusta se ei kahlinnut ; La Colombinan tiistaina laulama katalonialaisen Joan Brudieun (1520-1591) Madrigaali XIII Auciàs Marcin (1397-1459) tekstiin on María Cristina Kiehrin mukaan esimerkki siitä, miten vanha teos voi kuulostaa yllättävän modernilta.
"Tekstissäkin kerrotaan, miten rakkaus sai minut löytämään itsestäni kaikki hyvät ja huonot piirteet. Rakkaus on kuin valkolilja; yritän olla sellainen, mutta elämä on vaikeaa", Kiehr tulkkaa.
Yksilöllisesti ryhmässä
María Cristina Kiehr vertaa lauluyhtyettä jousikvartettiin, kamarimusiikkijuhlilla kun ollaan. Laulajien on harjaannuttava kuulemaan, tulkitsemaan toinen toistensa sointeja ja hienovirityksiä.
"Yritämme välttää hajottamasta itseämme liikaa ohjelmiston suhteen. Esittämämme espanjalainen ja eteläamerikkalainen musiikki tavallaan antaa yhtyeellemme musiikillista omaleimaisuutta ja vieläpä sillä tavoin, ettei kenenkään meistä tarvitse menettää yksilöllisyyttämme laulajana."
Lisätietoa María Cristina Kiehristä ja hänen levytyksistään löytyy mm internet-osoitteista www.mediaeval.
org/emfaq/performers/kiehr.html ja www.harmoniamundi.com
La Colombinan levytietoja saa mm. osoitteesta www.accent-records.be