Suuri ja mahtava Venäjä - tai entinen Neuvostoliitto - on suuri myös konkreettisesti. Sen tietää esimerkiksi Esko Tammilehto, joka pelasi vuonna 1981 MM-kisoissa Neuvostoliiton Habarovskissa, siellä Kiinan itärajalla.
Venäjä on pahimmillaan myös kylmä maa. Sen tietää esimerkiksi Samuli Niskanen, joka pelasi vuoden 1999 MM-kisoissa Arkangelissa. Pakkanen paukkui välillä 40 miinusasteen korvilla. Vuonna 2003 Niskanen sai pelata pronssiottelunsa Arkangelissa lumisateessa.
Neuvostoliitto oli erikoinen valtio. Sen tietää esimerkiksi Seppo Rounaja, joka oli ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa vuoden 1965 MM-kisoissa. Kahdeksan vuotta myöhemmin Rounaja pelasi toistamiseen Neuvostoliiton MM-kisoissa, mutta valtiojärjestelmä oli edelleen samanlainen.
Historiallisen maailmanmestaruutensa suomalaiset saivat viime keväänä Ruotsissa pelatussa turnauksessa. Nyt Suomi on harvinaisen tilanteen edessä: ensimmäistä kertaa MM-kisojen historiassa Suomi lähtee turnaukseen hallitsevana maailmanmestarina.
Kisat pelataan Venäjällä, Volgan mutkassa, Kazanin kaupungissa. Jääpalloilijoiden reppuun kertyy taas uusia tarinoita, tässä pussillinen vanhoja juttuja itänaapurissa järjestetyistä kisoista.
Kaksijakoinen
Neuvostoliitto
OLS:n nuori maalitykki Seppo Rounaja pääsi mukaan vuoden 1965 MM-kisoihin Arkangeliin. Tulokset olivat perinteiset: Suomi voitti Norjan, hävisi Neuvostoliitolle ja Ruotsille.
"Ensimmäiset MM-kisat olivat tietysti suuri kokemus. Tärkeintä oli, että hitsasimme nuorta joukkuetta yhteen. Kahden vuoden päästä kotikisoissa hävisimmekin maailmanmestaruuden vain maalierolla", Rounaja muistelee.
Nuorelle miehelle vierailu Neuvostoliitossa oli kaksijakoinen.
"Näin, että ihmisiä ei arvostettu, emmekä mekään saaneet liikkua omin luvin mihinkään. Toisaalta ihmiset olivat mahtavan aitoja ja lehtereillä oli kymmeniätuhansia katsojia."
Rounaja oli mukana vielä 1973, kun kisat pelattiin Moskovassa ja Krasnogorskissa.
"Moskova oli upea kokemus. Kreml, Bolshoi-teatteri ja muut nähtävyydet olivat valtavan hienoja. Mutta kun pääsimme käymään pelaajien koteihin, niin ymmärsi järjestelmän toisen puolen. Monista Suomen ja Neuvostoliiton pelaajista tulikin hyviä ystäviä keskenään."
Siperiasta
Moskovaan
Veitsiluodon Vastuksen kasvatti Esko Tammilehto pelasi 1980-luvulla kahteen otteeseen MM-turnauksessa Neuvostoliitossa. Vuonna 1981 Tammilehto ja kumppanit tekivät matkan pidemmän kaavan kautta, kun kisapaikkana oli Habarovsk.
"Se oli pitkä turnaus ja raskas reissu. Kuitenkin Neuvostoliitossa pelatuissa turnauksissa oli oma hohtonsa: kisat ovat siellä aina älyttömän iso tapahtuma. Parhaimmillaan otteluissa oli 20 000 katsojaa", Tammilehto kelaa taaksepäin.
Vuonna 1989 Tammilehto ja Suomi pääsivät Moskovassa loppuotteluun, mutta isäntämaa myllytti taululle murskanumerot 12-2.
"Neuvostoliiton joukkue oli silloin niin kova, etten muista koskaan kovempaa kohdanneeni. Kisat pelattiin todella isossa hallissa, maksimimittaisella jäällä, emmekä pystyneet roikkumaan Neuvostoliiton perässä. Ja kansa mylvi."
15 vuotta myöhemmin Tammilehdosta tuli maajoukkueen päävalmentajana maailmanmestari.
Pysti poltettiin
tulipalopakkasessa
OLS-legenda Samuli Niskanen muistaa loppuelämänsä vuoden 1989 MM-kisat Arkangelissa. Pakkasmittari oli päivittäin 30-40 miinusasteen huitteilla - siis jos mittareita olisi ollut.
Niskanen sai kisojen parhaana keskikenttäpelaajana palkinnoksi korkean puisen pystin, jonka hän jätti loppubanketin ajaksi linja-autoon.
"Vaikka miliisit olivat muka vartioineet autoa, niin sieltä oli häipynyt kameroita, pelipaitoja ja pokaalini. Varkaat löydettiin jo samana yönä, mutta minun puinen pystini oli poltettu - ilmeisesti lämpimikseen. Sain myöhemmin onneksi uuden palkinnon tilalle."
Tänä vuonna maailmanmestarijoukkueen kapteeni on jälleen mukana MM-turnauksessa.
Kai Kazanistakin jotain kerrottavaa jälkipolville jää?