Finnairin lento Oulusta Helsinkiin on myöhässä. Lentoemäntä vakuuttaa, että jatkolennot odottavat. Pieleen menee useimmilta siinä vaiheessa, kun sopivia portaita etsitään liki puoli tuntia Helsingin päässä. Kapteeni rauhoittelee ja kehottaa pistämään Finnairille palautetta.
Itse ehdin Brysselin koneelle, koska se on myöhässä. Ja sitten taas istutaan kentällä seisovassa koneessa hartaasti, koska viimeisiä laukkuja pakataan vielä.
Mitähän laukkuja? Brysselissä hihnalle niitä pyörähtää vain muutamia, ja pian jono pitenee saapumattoman tavaran palveluluukulla. Finnairilla näitä talvivaikeuksia näyttää olevan, lepyttelee virkailija.
Myöhemmin yritän soittaa jatkuvasti varattuun palvelunumeroon. Maksullinen call center sentään vastaa. Virolaisittain murtava neitonen osaa pahoitella. Korvauksista kertova numero on avoinna vain aamupäivisin. Brysselissä kutsuvat näitä Finnairin palveluttomuusnumeroiksi ja taivaalla näkyviä koneita Finnairin eilisiksi vuoroiksi.
Tavarat tulevat nelisen päivää myöhässä. Ehtivät juuri mukaan paluumatkalle. Kentällä saan viestin, että lento on myöhässä. Laukkuja jättäessäni epäilen, etten ehdi millään Oulun jatkolennolle. Toivottavat parasta ja laukkuihin pujotetaan kiirehtimislaput.
Juosten ehdin. Oulussa hihnalle tulee tavaraa. Lähes kaikki laukut kuuluvat kuitenkin joskus aiemmin saapuneille. Taas jonotetaan luukulle ja sitten kotiin odottamaan. Laukut tulevat viisi päivää myöhemmin. Harvoin on matkalta jäänyt niin paljon puhdasta vaatetta.