Latviassa on puhennut uusi poliittinen kriisi, kolmea kuukautta ennen kuin maa liittyy Euroopan unioniin. Nuori, reipasotteinen pääministeri Einars Repse joutui heittämään pyyhkeen kehään torstaina 5. helmikuuta.
Hänen puolueensa, Uusi aika, voitti lokakuussa 2002 pidetyt parlamenttivaalit lupaamalla järjestystä poliittisten piirien keinotteluun. Se sai 26 parlamentin sadasta paikasta.
Repseä on nyt syytetty siitä, että hän olisi itse käyttänyt asemaansa hyväkseen saadakseen edullisia lainoja. Hän joutui ristiriitoihin varapääministerinsä Ainars Slesersin kanssa, joka johtaa Latvian Ensimmäistä puoluetta, jolla on yhteyksiä pohjoismaisiin rahoituspiireihin.
Slesers joutui lähtemään hallituksesta tammikuussa, sen jälkeen kun hän oli äänestyksessä kannattanut parlamentaarisen tutkimuskomission perustamista tutkimaan pääministeriin kohdistuvia syytteitä.
Slesersin lähtö johti siihen, että hänen puolueensa erosi liberaalista oikeistohallituksesta, joka oli johtanut maata 15 kuukauden ajan. Eron myötä hallitus menetti enemmistönsä parlamentissa.
Repsen voitto vuoden 2002 vaaleissa antoi toivoa niille, jotka toivoivat Latvian pääsevän kroonisesta poliittisesta epävakaudestaan.
Latviaa horjuttaa kolmanneksen maan väestöstä muodostavan venäläisvähemmistön olemassaolo ja vahvat venäläiset eturyhmät. Tämä pieni maa (2,3 miljoonaa asukasta) on itsenäistymisensä jälkeen kokenut jatkuvan hallitusten vaihtumisen.
Repse, joka osallistui kaikkiin taisteluihin maansa irrottamiseksi entisestä Neuvostoliitosta, nimitettiin maan itsenäistyessä vuonna 1991 keskuspankin johtajaksi. Hän toimi pankin johdossa kymmenen vuoden ajan ja sai mainetta itsevaltaisena, mutta pätevänä ja rehellisenä hallintomiehenä. Tuon maineen ansiosta hän pystyi lähtemään 2000-luvun alussa menestyksekkäästi mukaan politiikkaan.
Ulkoministerinä hallituksessa on ollut toinen itsenäisyystaistelun veteraani, Sandra Kalniete, joka on työskennellyt Ranskan suurlähettiläänä. Hänen johdollaan hallitus kävi menestyksekkäästi neuvottelut liittymisestä Euroopan unioniin ja Natoon.
Nämä jäsenyydet, joita on pidetty välttämättöminä turvana vaikutusvaltaista naapurimaata Venäjää vastaan, ovat kuitenkin herättäneet vastarintaa venäläisen vähemmistön keskuudessa. Rinnakkainelo venäläisten kanssa synnyttää edelleen monenlaisia jännitteitä.