kyosti.karvonen@kaleva.fi
Latviassa on tapahtunut joulukuun alussa paljon, hallituskriisin lisäksi. Latvian televisio jätti Venäjän duuman vaalien aattona esittämättä kriittisen ranskalaisdokumentin presidentti Vladimir Putinista. Tällä viikolla Latvia ja Venäjä löivät viimeinkin kättä päälle siitä, missä raja kulkee niiden välillä.
Sensuuriyritys kansallisten etujen nimissä? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Television pääjohtaja Janis Holsteins joutui eroamaan skandaalin takia, ja Putinin systeemi -dokumentti esitettiin jokin päivä myöhemmin. Rajasopimus tehtiin, ja Latvian presidentti Valdis Zatlers sai kutsun vierailla Moskovassa.
Latvia ja Venäjä kiistelivät venäläisittäin Pitalovon ja lättiläisittäin Abrenen (ent. Jaunlatgalen) pikkukaupungin omistuksesta. Se liitettiin Latviaan 1920. Nyt runsaan 1 100 neliökilometrin maaläntti kuuluu taas Venäjään. Venäläisen uutistoimisto RIA Novostin mukaan osapuolet sopivat myös, että raja siirtyy 30 metriä länteen päin 9,5 kilometrin matkalla. Koko rajalla on mittaa runsaat 250 kilometriä.
Euroopan mitassa tärkeintä rajasopimuksessa ei ole metri sinne tai tänne, vaan se, että sopimus lopultakin tehtiin. Euroopassa on yksi rajakiista vähemmän. Rajasopu on tärkeä siksikin, että Latvia liittyy Schengen-sopimukseen 21. joulukuuta. Siitä tulee osa EU:n rajamaata Venäjään päin.
Baltian maista Liettualla on ollut rajasopimus Venäjän kanssa plakkarissa vuodesta 2003. Enää vain Suomelle läheisin Viro on yhä ilman rajasopimusta. Viime vuonna lähellä ollut sopimus kariutui, kun Venäjä ei hyväksynyt Viron parlamentin sopimuksen ratifioineen lakiin tekemää johdantoa. Siinä puhuttiin Neuvostoliiton aggressiosta ja Viron laittomasta liittämisestä Neuvostoliittoon.
Viimekeväisen pronssisoturikriisin jälkeen on turha odottaa, että sen paremmin Venäjä kuin Virokaan olisivat äkkiä ja tosissaan valmiita uuteen yritykseen. Viron eristystä korostaa vielä se, että Venäjän suhteet Puolaan ovat äkkiä lämmenneet Puolan hallitusvaihdon jälkeen. Puolalainen lihakin muuttui yön yli syömäkelpoiseksi Venäjällä.
Virolla on historialliset tosiseikat puolellaan. Väkivaltainen pakkoliitos ei muuksi muutu, vaikka siitä nyt sopimustasolla vaiettaisiinkin. Rajasopimuksen teko ilman sarvia ja hampaita ei merkitsisi sitä, että historia muuttuisi tai että se unohdettaisiin.
Baltian mailla on selkänojanaan jäsenyydet EU:ssa ja Natossa. Jäsenyydet antavat perusturvan, joka antaa varaa tehdä kompromisseja Venäjän kanssa sittenkin vähemmän tärkeistä asioista. Baltian maat eivät voi myöskään olla ottamatta huomioon Venäjän jatkuvaa taloudellista ja sotilaallista vahvistumista.
Venäjä on juuri jäädyttänyt osallistumisensa Euroopan tavanomaisten aseiden vähentämistä koskevaan TAE-sopimukseen muun muassa siksi, etteivät Baltian maat ole liittyneet siihen.
Venäjä ratifioi aikoinaan sopimuksen kun taas Nato-maat kieltäytyvät tästä niin kauan kuin Venäjällä on joukkoja Georgiassa ja Moldovassa. Natoon myöhemmin liittyneet Baltian maat eivät halua liittyä sopimukseen, jota ne eivät olleet tekemässä. Umpikuja on valmis. Baltian maita liippaa vielä sekin, että Yhdysvaltain suunnittelema ja Venäjän vastustama ohjuspuolustusjärjestelmä tulisi lähimmillään Puolaan.
Kun pronssisoturikriisi alkoi, Suomi toimi kiitettävän aktiivisesti nostamalla sen EU-tasolle. Latvian rajasopimuksen jälkeen Viro on kovasti yksin. Se tarvitsee Suomenlahden toiselta puolen tukea ja rohkaisua, että Latvian imuun olisi hyvä päästä. Kompromissi olisi parempi kuin ei mitään sopimusta.