Suomessa alkaa olla jo keski-iässä se sukupolvi, joka muistaa jotain talouspolitiikan kulusta aikana ennen euroa. Kun vaikeuksia kasaantui, poliitikoilta ja Suomen Pankilta alettiin kysellä devalvaatiosta eli rahan arvon alentamisesta. Vastaus oli aina sama: devalvaatiota ei tule.
Kunnes koitti se päivä, jolloin nämä kaiken kieltäneet herrat olivat rivissä selittämässä, miksi devalvaatio on juuri tehty.
Nyt saman näytelmän alkuvaiheita nähdään Baltiassa. Missä Viron, Latvian tai Liettuan johtajat liikkuvat, heiltä kysytään devalvaatiosta, ja aina he sen kiistävät. Niin heidän on tehtäväkin, sillä valuutan arvon alentamisesta ei koskaan hiiskuta etukäteen.
Kaikkien kolmen maan talouksien miinusluvut liikkuvat nyt 13-18 prosentin välillä. Se on niin raju pudotus, että yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset ovat väistämättömiä. Sen sijaan devalvaatio ei euroon pyrkivissä maissa vielä tälläkään tule väistämättömäksi, eikä sitä esimerkiksi Virosta kannata nykytiedoilla odottaa.
Latvia sen sijaan on toista maata. Se on jo kertaalleen joutunut IMF:n ja muiden rahoituslaitosten pelastamaksi, eikä pohjaa näy vieläkään jalkojen alla. Viime viikolla arvailut Latvian devalvaatiosta olivat jo siinä vauhdissa, että myös Ruotsin kruunu heikkeni selvästi.
Baltian ongelmat eivät nimittäin ole vain Baltian ongelmia. Avoimessa taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta Ruotsi on tässä suhteessa eritystapaus. Ruotsalaispankeilla on valtavia määriä rahaa kiinni Baltiassa: seitsemän prosenttia maan suurpankkien kaikesta lainanannosta. Swedbank, SEB ja Nordea ovat yhdessä antaneet yli puolet balttien ulkomailta ottamista lainoista. Tappiot ovat jo olleet tuntuvia.
Talouskriisin syveneminen devalvaatioon asti iskisi suoraan Ruotsin rahalaitoksiin. Maan keskuspankki osti jo viime viikolla lisää rahaa, mikä tulkittiin varautumiseksi nimenomaan Latvian mahdolliseen devalvaatioon.
Suomeen välitön vaikutus olisi pienempi sekä euron vuoksi että siksi, etteivät suomalaispankit ole sijoittaneet Baltiaan läheskään niin paljon kuin ruotsalaiset. Mutta talouskriisin kärjistyminen lähialueilla tällä tavoin tuntuisi väistämättä myös Suomessa kasvavana epävarmuutena.
Tällaisilla huhuilla on ollut tapana väistyä vain kahta kautta: joko taloustilanteen tuntuvan kohenemisen tai sitten toteutetun devalvaation kautta. Jos ensimmäistä vaihtoehtoa jäädään odottamaan, siitä voi tulla pitkä aika.
paakirjoitus@kaleva.fi